Käsityökoulun osa 2 - eli kolmiulotteinen huovutus, jossa harjoiteltiin sauman huovutusta. Työksi sai valita huopatossut tai laukun ja kuten otsikko kertoo, niin minä päätin tehdä jalanlämmittäjät.
Työ aloitettiin tekemällä kaava. Minulle homma oli helppo, kun tein tossut itselleni, joten ei muuta kuin paljain jalon seisomaan kaavapaperille ja kaveri piirsi jalan ympäri. Sen jälkeen kaavaan lisättiin 3 cm saumavaraa ja leikattiin kaava kuplamuovista. Tuon kuplamuovikaavan päälle alettiin sitten latoa villakerroksia ristikkäin huopakangasta varten. Villaa ladottiin kaavaa suuremmalle alueelle niin, että työhän tuli vielä 3 cm kutistumisvaraa saumavarojen lisäksi. Tuossa vaiheessa työ vaikutti aikamoiselta jättiläisen huopikkaan alulta, mutta opettaja vakuutti, että se menee kasaan eikä hurjalta tuntuvat sauma- ja kutistumisvarat ole yhtään liikaa. Kun olin saanut pohjat kasattua, niin sen jälkeen villasta tehtiin
samalla periaatteella (eli ristikkäin latomalla, kuten
tasohuovutuksessa) kannet. Kansiin ei kuitenkaan lisätty enää ylimääräistä vaan kannet olivat melkolailla kaavan kokoiset.
 |
| Pohjien villat ladottu. |
 |
| Pohja ja kansi muotoiltu, valmiina huovutettavaksi. |
Kun villakerroslevyt oli valmiina, niin itse huovutuksen ensimmäinen vaihe pääsi alkuun. Pohja kasteltiin kuumalla saippuavedellä ja hierottiin varovaisesti sisäänpäin suuntautuvilla liikkeillä ennen kuin kuplamuovikaava asetettiin pohjalle. Saumavaroja ei saanut kastella, joten etenin tosi varovasti vaiheittain alueen kastelussa ja sovitin kaavaa paikoillee moneen otteeseen. Mä olen ihan surkea arvioimaan mittoja, joten oli hankala hahmottaa, että missä vaiheessa oikean kokoinen alue on märkä... Kun kaava oli paikoillaan, saumat käännettiin kaavan päälle. Epäilin aluksi suuresti, että näinköhän kuiva villa asettuu kääntämällä kaavan päälle niin, että saan kannen sitten saumavarojen päälle, mutta kyllä se näytti sen verran asettuvan, että sain tosiaan kannet saumojen päälle. Kaava jäi siis tuon "kakun" sisälle.
 |
| Pohja kasteltu ja varovasti huovutettu kaavan alta. |
 |
| Saumat käännetty sisään kaavan päälle. |
Huovutus aloitettiin saumoista sisäänpäin huovuttaen pyörivin liikkein verkon läpi. Paneuduin saumojen huovuttamiseen todella huolella ja sainkin saumat ihan kivasti huopumaan umpeen. Kun työ oli kauttaaltaan huovutettu, niin tossuun leikattiin aukko siihen kohtaan, mihin tossun suu haluttiin ja kaava otettiin ulos. Tässä vaiheessa näki kunnolla, että miten hyvin saumat olivat huopuneet ja olisiko jossain kohdassa tossua tarvetta lisätä villaa neulaamalla. Toisen (ensimmäisenä tekemäni) tossun saumat olivat erittäin hyvät, mutta pohjaa, kärkeä ja kantaa piti hieman vahvistaa. Toisen tossut saumat olivat sen sijaan jääneet parista kohdasta pahasti auki, joten niitä sai neulahuovuttaa vähän reippaamin. Neulotin molempia tossuja kyllä ihan jonkinverran, että saisin huopakankaasta mahdollisimman tiiviin ja siten tossuista kestävät.
 |
| Huovutetut lätyskät. Oikeanpuoleinen on ensimmäisenä huovutettu ja paremmin onnistunut. |
 |
| Huopatossuaihiot. Suuaukot leikattu ja tossut neulahuovutettu. |
|
|
|
Kun tossujen huopakangas oli kunnossa, alkoi itse tossujen muotoilu. Käytin aluksi apuna puista, muovipussiin pujotettua kenkälestiä, jonka avulla huovutin tossua muotoon ja kutistin sitä oikeaan kokoon kuuman veden ja puupalikan avulla. Huomasin, että huopaa saa käsitellä aika ronskilla otteella varsinkin
siinä vaiheessa, kun hakee tossulle muotoa ja kutistaa sitä oikeaan
kokoon. Vanuttamisen tein lavuaarissa lestin ja puupalikan avulla
kaatamalla kuumaa vettä suoraan vedenkeittimestä. Parilla sormella pidin
lestin ympärillä ollutta tossua pystyssä ja sitten puupalikalla
hakkasin tossua muotoon. Kun huopa oli vähän vanunut kasaan, niin sitten
taas jatkettiin kuuman saippuaveden kanssa. Välillä leikkasin saksilla
reunasta ylimääräistä huopaa pois, jotta huovan sai paremmin asettumaan
haluttuun muotoon. Kärsivällisyyttä kaivattiin etenkin kutistamisessa, mutta siinä missä
ensimmäisen tossun kohdalla meinasi epätoivo iskeä, niin toinen tossu
lähti muotoutumaan ja kutistumaan ihan sairaan nopeasti. Ilmeisesti
ensimmäisen tossun kanssa löysin tekniikan sen verran hyvin, että toinen
tossu lähti sen takia työstymään niin hyvin. Ensimmäisen tossun kanssa
meni pari tuntia, mutta toisen tossun sain alle tunnissa samaan
pisteeseen kuin mitä ensimmäisen kahdessa tunnissa...
 |
| Lestin päällä, nyt alkaa näyttää jo tossulta. |
Kun tossut alkoivat olla lähes valmiit, niin otin lestin pois ja sovitin omaan jalkaan, jonka jälkeen jatkoin huovuttamista suoraan oman jalan päällä, koska lestillä tossuista tuli aivan liian isot. Tossut olisi voinut huovuttaa myös suoraan omaan jalkaan, mutta työasento oli lestin kanssa työskennellessä hieman ergonomisempi, joten siksi aloitin sillä. Kärsivällisyys palkittiin ja lopulta tossut alkoivat
olla valmiit.
 |
| Lähes valmiit tossut, koko on jo oikea, mutta vähän vielä viimeistelyä. |
Kun tossut olivat oikean kokoisen ja malliset, niin lopuksi vielä kahden puupalikan ja saippuaveden avulla viimeistelin tossujen suuaukot. Isommalla puupalikalla tuin tossuja ja pienemmällä mäiskin huopareunaa, niin että suut kääntyivät sisäänpäin ja saksilla leikattu reuna pehmeni. Tuollaisia "pikkujuttuja" ei kyllä itse hoksaisi, onneksi on erittäin ammattitaitoinen (ja kärsivällinen!) opettaja, joka näytti työvaiheita kädestäpitäen.
Tässä sitten lopputulos. Näitä saa tosin kuivatella vielä muutaman päivän, kun huopa oli tietenkin työstämisen jäljiltä aivan läpimärkää eikä kuiva ihan hetkessä...
 |
| Valmiit huopatossut! |
Käsintehdyiltä nämä toki näyttävät, mutta käsinhän ne on tehtykin. Ja vielä ihan omin pikkukätösin. :) Kuva ei tee tossuille oikeutta, ovat paremman näköiset luonnossa, mutta tästä saa kuitenkin jonkinlaisen käsityksen. Tossujahan voi myös koristella ja tuunata mieleisekseen, mutta itse
jätin ihan tarkoituksella tossut ilman koristeita. Niitä voi toki lisätä
sitten jälkikäteen, jos joskus haluaa muuttaa tossujen ilmettä.
Ensimmäiseen tasohuovutusharjoitukseen verrattuna näiden tossujen teko sujui helposti ja suht nopeasti. Selvästi tekemällä oppii. Mitä sitten opin?
- Kun tekee pohjatyön huolella, niin lopussa pääsee vähemmällä. Itse kasasin todella ohuita villakerroksia melkoisen paljon, mutta sen ansiosta sain todella hyvän ja tasaisen huopakankaan. Vaikka jouduinkin jonkun verran neulaamaan tossuja, niin kaikenkaikkiaan huopa oli kuitenkin hyvää, jämäkkää ja tiivistä.
- Kärsivällisyys palkitaan. Vaikka aluksi näyttää, että mitään ei tapahdu ja villaa on järkyttävän paljon "liikaa", niin kyllä se kummasti kasaan menee.
- Huopaa saa käsitellä aika ronskilla otteella. Pienellä sivelyssä huopa ei muotoudu eikä kutistu (ainakaan kovin nopeasti). Kun tossua muotoilee malliin, niin huopaa saa pakottaa ihan ronskisti ylöspäin.
- Suuaukolta kannattaa leikata ylimääräistä huopaa pois vähän kerrallaan, mutta kokonaisuudessaan aika reilusti. Kun ylimääräisen huovan leikkaa pois, niin jäljelle jäävälle huovalle tulee enemmän tilaa muotoutua. Erityisesti kantapään muotoilussa tämä oli erittäin ollennaista ja suuaukkoa kannattaakin leikata niin, että eteen huopaa voi jättää enemmän ja tossu voi hyvin nousta siitä ylemmäs. Ja vastaavasti kantaa kohden voi suuaukkoa madaltaa ja huopaa leikata enemmän pois, jolloin kantapään saa asettumaan paremmin muotoonsa.
- Huovutusprosessin voi aloittaa aina alusta. Ei muuta kuin tossu kuumaan saippuaveteen ja hieromaan. Eli jos joskus tulevaisuudessa haluan näitä valmiitakin tossuja muotoilla vielä uuteen uskoon, niin marseille-saippuan ja kuuman veden avulla onnistuu.
Tämä oli todella kivaa ja huovutukseen syttyi ihan tosissaan kipinä. En pidä yhtään mahdottomana ajatuksena, että tekisin joskus tulevaisuudessa toisetkin tossut...
