Näytetään tekstit, joissa on tunniste kudonta. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste kudonta. Näytä kaikki tekstit

perjantai 28. elokuuta 2015

Kudontaa osa 2

This post will be only in Finnish. It's my handicraft school post about weaving (part 2).

EDIT 1.9.2015. Kanssani kutomassa ollut ystäväni huomautti, että kaitaliinan kuvio syntyi polkemalla polkuset 1-2-3-4 aina tuossa järjestyksessä, joten tämä korjattu tekstiin.

Kuten eilisessä Kudontaa osa 1 -postauksessa lupasin, tänään on luvassa varsinaisia töitä kuvineen. Eilen jo mainitsinkin, että teimme käsityökoulussa kaksi eri työtä: toinen oli pellavaloimeen kudottu kaitaliina (tai esim. laudeliina, mutta itse tein siis kaitaliinan) ja toinen kaksiväriseen villaloimeen kudottu huivi. Pellavaloimessa kuteena oli keltainen pellavalanka, huivissa liukuvärjätty Dropsin sukkalanka.

Aloitin kutomisen villahuivilla, sillä ajattelin palttinasidoksella ja vain kahdella polkusella kudottavan kankaan olevan helpompi aloittaa. Näin sain tuntumaa polkusten käyttöön ja muutenkin kangaspuihin, joiden penkillä olen istunut viimeksi joskus alle kouluikäisenä, kun äiti on kutonut räsymattoja. :)

Huivin kudonta meneillään.

Lankana huivissa käytin siis liukuvärjättyä Dropsin lankaa. Mallineuleen perusteella olin kuvitella langan olevan enemmän turkoosipainotteista, mutta kuten kuvista näkyy, siinä olikin enemmän tummaa lilaa, sinistä ja harmaata kuin mitä turkoosia. Värit kuitenkin tulivat hauskasti raitoina huiviin, joten lopputuloksesta tuli kuitenkin kiva.

Kun olin kutonut itselleni varatun loimen pätkän, niin kankaansuuhun kudottiin muutama kerros paksua lankaa merkiksi työn loppumisesta ja jätettiin vähän loimea vapaaksi hapsuja varten. Sen jälkeen seuraava kutoja jatkoi tuohon samaan loimeen. Kun loimi oli kudottu loppuun, niin kaikki työt otettiin kerralla puilta pois ja hapsujen kohdalta leikattiin sitten työt irti toisistaan.

Huivin hapsut kierretty loimilangoista.

Kun huivin oli saanut irti kangaspuista, niin työ ei ollut vielä suinkaan valmis. Sen jälkeen piti kierrittää vielä loimilangat hapsuiksi. Toki langat olisi voinut jättää myös suoriksi ja vain solmia ne juuresta, mutta luultavasti villalangan ollessa kyseessä hapsut olisivat nuhjaantuneet melko nopeasti, joten halusin kierrittää ne. Hapsut kierrettiin ottamalla 3+3 loimilankaa ja kiertämällä ne ensin kolmen nipuissa tiukalle ja sen jälkeen kun kaksi tuollaista kolmen nippua yhdistettiin, niin langat kiertyivät kuvassa näkyviksi hapsuiksi, joiden päihin tuli pienet solmut. Tämä oli melko työläs ja hidas vaihe, minkä takia huivin valmistuminen menikin kesän puolelle...

Valmis huivi.

Tässä valmis huivi, josta tuli tosiaan melko tummasävyinen, mutta tykkään lopputuloksesta oikein paljon. Huivilla on leveyttä noin 50 cm ja se on reilun pituinen, 225cm + hapsut, joten siihen on kiva kietoutua, kunhan syksy saapuu. Toki huivi on vielä vähän karhea, kun sitä ei ole lainkaan käytetty, mutta eiköhän se käytössä vähän pehmene. Luultavasti tulen sitä kuitenkin käyttämään enimmäkseen pitkähihaisten paitojen päällä, joten pieni karheuskaan ei onneksi haittaa.


Toisena työnä oli vuorossa pellavaloimeen tehtävä liina. Kuten jo kerroin, niin kudoin kaitaliinan ja alusta asti suunnittelin liinan tulevan meidän ruokapöydälle. Kuteen väriksi valitsin keltaisen, kun ajattelin sen sopivan kivasti meidän kodin värimaailmaan. Valkea loimi tosin söi lopullisessa työssä keltaista ja liinasta tuli huomattavasti vaaleampi kuin olin alunperin ajatellut, mutta toisaalta se on nyt ihanan raikas ja sopii kaikesta huolimatta hyvin meille.

Liinan kuvioksi muodostui siksak valkean loimilangan ja keltaisen kuteen vuorotellessa.

Kuosiksi valitsin siksakin, joka miellytti minua paitsi graafisuutensa puolesta, myös siksi, että se oli helppo tehdä. Kuvio syntyi, kun polkusilla polki vain koko ajan ykkösestä neloseen (1-2-3-4). Ei tarvinnut miettiä liikaa mitään erilaisia polkuskuvioita näin ensimmäisellä kerralla kuviota kutoessa. :)

Liinan päät huoliteltuna. Liina on tässä kaksinkerroin, joten alalaidassa näkyy taite nurjaltapuolelta,
vähän ylempänä on huoliteltu pää oikealta puolelta kuvattuna.

Liinan päädyt huoliteltiin ompelemalla. Ensin reunaan kudottu palttinasidos huoliteltiin kolmi-askel siksakilla ja sen jälkeen käännettiin tuo palttinaosuus eli noin 3,5 cm, silitettiin taite (helpompi ommella, sillä pellavakangas on melko jäykkää) ja sen jälkeen ommeltiin taitos ihan suoralla ompeleella. Itse viimeistelin liinan huivin tapaan kotona ja koska en ompelukonetta kovin usein kaapista kaiva, niin liinan viimeistely otti aikansa. Siis kun tämän kudoin maaliskuussa, niin reunat ompelin vasta nyt elokuussa. *ups*

Valmis liina kaksinkerroin taitettuna.

Valmis liina on sellainen parimetrinen ja näyttää kyllä todella kivalta tummaa puupöytää vasten. Mutta kuten tästä viimeisestä kuvasta näkyy, niin liinan yleisilme on melko vaalea tuon valkean loimilangan ansiosta.


torstai 27. elokuuta 2015

Kudontaa osa 1

Apologies to my non-Finnish-speaking readers, but this post will be in Finnish only. It's my handicraft school post about weaving.

Mikä siinä mahtaa olla, että näiden käsityökoulupostausten kirjoittaminen on aina niin työlästä ja niitä vain lykkää ja lykkää? Nytkin on ollut kuukausitolkulla aikaa kirjoittaa kevään töistä postaukset, mutta näin sitä ollaan jo uuden lukukauden kynnyksellä ja postaukset on tekemättä... Yritetäänpä nyt korjata tilannetta edes vähän. Koska kudonta oli monivaiheinen jakso loimen luonnista valmiiden töiden viimeistelyyn, niin jaan sen kahteen eri postaukseen. Tänään luvassa on enemmän tekstipainotteinen postaus kudonnan valmisteluista ja kutomisen "teoriasta". Huomenna seuraa sitten kuvien kera työt, jotka kudontajaksolla tein.

Viime kevät siis alkoi käsityökoulussa kutomalla. Kudontajakso alkoi loimen luomisella ja puille laitolla. Teimme rinnakkain kahta eri työtä kaksilla eri kangaspuilla (kaitaliina tms. pellavaloimella ja huivi villaloimella). Pellavaloimen opettaja oli laittanut puille jo valmiiksi, mutta huiviloimi luotiin yhdessä ja sen jälkeen jokainen pääsi osallistumaan myös loimen laittamiseen kangaspuille.

Kudonnassa loimen lankaluku määräytyy loimen leveyden ja tiheyden perusteella. Tiheys tarkoittaa tässä lankojen lukumäärään yhdellä senttimetrillä. Tiheys ja loimen leveys siis määrää, että kuinka monta yhtä pitkää lankaa loimeen tarvitaan. Loimen pituus puolestaan määrittyy sen mukaan, että kuinka monta senttimetriä (käytännössä metrejä) kukin kutoja suunnittelee kutovansa. Loimi siis luotiin meille kaikille oppilaille yhtenäisenä, sillä loimen luonti ja kangaspuille laitto on aikaa vievää hommaa eikä olisi ollut mitään järkeä tehdä sitä osissa. Loimi luotiin luomapuille kahdelta puolalta sisaruksina. Pituuden tasaamiseksi loimi luotiin ristiin. Kun riittävä määrä loimea oli luomapuilla, niin tiuhdat ja pohjukat sidottiin ja sen jälkeen loimi palmikoitiin käsittelyn helpottamiseksi.

Luomapuille luodun loimen palmikointi.
Loimen laittaminen kangaspuille on niin monivaiheinen ja vieraita termejä vilisevä operaatio, että en ala sitä kokonaisuudessaan tähän avaamaan. Olennaisia vaiheita on kuitenkin loimen jakaminen käärinpirtaan, loimen kiertäminen tukille, loimen kohottaminen ja tiuhtavarpojen laittaminen, pohjukoiden leikkaaminen, niisinnän esivalmistelut, niisiminen, pirtaan pistely, loimen laskeminen, pirran asettaminen luhaan, alkusolmujen teko, tasoituslangan laittaminen sekä välittäjien ja polkusten sitominen.

Huiviloimen laitto kangaspuille vaiheessa.
Loimi kierretty tukille, mutta ei esim. niisitty vielä.
Pellavaloimi toisilla kangaspuilla.
Välittäjät ja polkuset sitomatta, muuten valmiina kangaspuilla.

Itse kutomisessa on kolme vaihetta:  

  • Viriön avaaminen Tapahtuu polkemalla kangaspuiden alla olevia polkusia eli puisia polkimia, jotka on sidottu kiinni välittäjiin ja määrää sitä, että mitkä loimilangat milloinkin nousevat tai laskevat. Polkusten määrä ja niiden polkemisjärjestys vaikuttavat kudottavaan kuvioon.
  • Kuteen heittäminen viriöön Sukkulalle puolattu kude heitetään avattuun viriöön eli loimilangoista muodostuvaan "tunneliin" toisesta päästä ja otetaan vastaan toisesta päästä.
  • Kuteen lyöminen luhalla kankaansuuhun. Eli luhaa keskikohdasta pitämällä vedetään kangas tiukasti kankaansuuhun - eli lähelle kutojaa, johon kangasta alkaa muodostua. Kuteen lyöminen luhalla on siinä mielessä harhaanjohtava nimitys omasta mielestäni, että esimerkiksi villaloimeen villalangalla kutoessa kudetta ei todellakaan lyöty tai "paukutettu" vaan kevyesti vetämällä painettiin.
Kun kangasta alkaa muodostua, niin kankaansuuhun viritetään pingotin, jotta kankaansuu pysyy yhtä leveänä kuin pirrassa. Pingotinta siirretään riittävän usein kudonnan edetessä ja se irrotetaan kankaasta aina, kun kutominen lopetetaan. Tarpeen mukaan loimea lasketaan ja kiristetään, jotta kutomisväli pysyy suunnilleen samanlaisena läpi koko työn. Loimea lasketaan tukilta kampea kääntämällä ja kiristetään puolestaan toista kampea kääntämällä.

Tässä kudonta meneillään. Kankaansuuhun viritetty pingotin, sukkula viriön sisällä.
Huomenna sitten lisää vielä itse kudontatöistä eli huivista, joka näkyy yllä olevassa kuvassa, ja kaitaliinasta.