Näytetään tekstit, joissa on tunniste huovutus. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste huovutus. Näytä kaikki tekstit

sunnuntai 2. helmikuuta 2014

Huopasydänheijastin

Kirjoitin aiemmin tekemistäni huopapohjallisista ja samassa yhteydessä mainitsin tehneeni yhden huopasydänheijastimenkin. Sain otettua kuvan tuosta sydämestä, kun ystäväni kävi meillä, joten tässä tämäkin nyt näytille.

Sydämen pohja on siis stanssattu Sizzixin stanssilla huopapohjallisia varten tekemästäni tasohuopalevystä. Sen jälkeen neulahuovutin violettia merinovillaa harmaaseen pohjaan kiinni ja huovutuksen valmistuttua stanssasin samaisella Sizzixin stanssilla yhtä kokoa pienemmät sydämet heijastinkankaasta. Heijastinkangas on liimattu ihan erikeeperillä molemmille puolille huopasydäntä. Nauha on kierrätetty jostain paidasta ja ommeltu käsin riittävän monella pistolla kiinni sydämeen.

perjantai 17. tammikuuta 2014

Huopapohjalliset

Käsityökoulun huovutusjaksosta innostuneena tilasin puoli kiloa harmaata villaa ja ajattelin huovuttaa pukinkonttiin huopapohjallisia vähän useammatkin. Joulupakettiin ehdin lopulta tehdä vain yhdet pohjalliset valmiiksi, mutta heti joulun jälkeen tein sitten toiset synttärilahjaksi anopille.

Homma eteni tuttuun tapaan: ensin ladoin villaa riittävän monta kerrosta (7-10) ristikkäin paksuksi levyksi, jonka sitten kastelin kuumalla saippuavedellä (marseille-saippuaa) ja rullasin kuplamuovin ja puupalikan avulla tiiviiksi paketiksi, jota sitten pyyhkeen sisällä rullailin edes takaisin. Kun olin saanut levyn huopumaan kasaan, niin huuhtelin koko komeuden ja sen jälkeen vanutin huopalevyä kuumassa vedessä ja lavuaarin reunoihin paiskomalla. Olisi ehkä pitänyt tehdä se paiskominen enemmin keittiön syvissä lavuaareissa - kylppärin lavuaarista vesi nimittäin roiskui aika mallikkaasti ja vettä oli niin mun päällä kuin pitkin seiniäkin. *ups*

Vanutettu ja kuivattu huopalevy
Kun huopalevy oli kuivunut, niin otin kengän malliksi ja piirsin pohjallisen mallin ihan ronskisti mustalla tussilla. Sen jälkeen leikkasin pohjallisen tussin viivojen sisäpuolelta ihan tavallisilla saksilla. Molemmat pohjalliset, jotka tein, olivat tulossa vähän erikokoisiin kenkiin kuin mitä meiltä kotoa löytyi, mutta ajattelin että mieluummin teen pohjallisista vähän reilut, niin vastaanottajat saavat sitten itse ne pienentää sopivan kokoisiksi. Noita pohjallisiahan on helppo pienentää, kun leikkauspintaa ei tarvitse mitenkään huolitella eikä kengän sisällä haittaa, jos reuna jää leikatun näköiseksi.
Pohjallisen malli piirretty tussilla

Kun olin saanut molemmat pohjalliset leikattua, niin sen jälkeen aloin neulahuovuttaa pohjallisiin lisää paksuutta. Kävin pohjalliset läpi molemmilta puolilta eli huovutin villaa kiinni levyyn kahdesta suunnasta. Kun paksuus oli kohdallaan eikä päivä paistanut enää mistään kohdasta läpi, niin viimeistelin pohjalliset vielä kevyesti sormin saippuavedellä huovuttamalla ja sen jälkeen huuhtelin pohjalliset huolella. Lopuksi vielä tein minivanutuksen eli kuumalla vedellä vielä vähän pienensin pohjallisia, mutta tässä vaiheessa olin tosi varovainen, ettei pohjalliset mene liian pieniksi.
Valmiit pohjalliset
Yllättävän työläät oli pohjallisetkin tehdä, tosin olisin voinut päästä vähemmällä jos olisin tehnyt hieman pienemmän levyn ja lisännyt jo ennen tasohuovusta pari villakerrosta vielä lisää. Nyt jouduin aika paljon neulaamaan ja koska mulla on vain yksittäisiä huovutusneuloja - ei siis sellaista useamman neulan neulainta, niin neulalla sai tikuttaa kyllä ihan urakalla, että sain pohjista riittävän paksut. Myös pohjallisten malli hakee vielä vähän uomiaan - kuten kuvasta näkyy, niin ihan identtiset noista ei tullut, mutta ovatpa toisaalta käsintehdyn näköiset. :)

Huopalevyn jämäpaloista tulee vielä ainakin yksi pohjallinen ja sen jälkeen jotain pientä kivaa. Yhden huopasydämen ehdin jo stanssata sellaisesta osasta, mistä ei oikein muuta saa tehtyä. Neulasin harmaaseen sydämeen vielä violettia merinovillaa - sitä samaa, jota käytin nunohuovutuksessa. Lopuksi liimasin sydämeen heijastinkankaasta stanssatut sydämet molemmille puolille ja ompelin kiinni ripustuslenkin. Sydän pääsi ystäväni takkiin heijastamaan valoa talven pimeydessä. Tuosta sydämestä ei valitettavasti ole yhtään kuvaa, mutta jos noita huopasydämiä syntyy enemmänkin, niin laitan sitten niistä jonkun kuvan tännekin.

perjantai 15. marraskuuta 2013

Nunohuovutus

Viime viikonloppuna oli Käsityökoulussa syksyn viimeinen kerta ja aiheena nunohuovutus. Nunohuovutuksessa huovutetaan yhteen kahta erilaista materiaalia, meidän tapauksessamme silkkisifonkia ja merinovillaa. Opettajan mukaan nuo materiaalit huopuvat helpoimmin ja varmimmin yhteen, joten siksi aloitimme niillä. Periaattessa voi kyllä kokeilla huovuttaa yhteen melkein mitä vain villan kanssa, esim. vanhoja pitsiliinoja, huiveja tms.

Me siis huovutimme silkkisifonkihuiveihin pitkäkuituista merinovillaa. Huivit olimme valinneet jo aiemmin ja tilanneet sen väriset merinovillat mitä kukakin halusi. Paitsi, että minä koin ensimmäisen järkytyksen villojen tultua... Olin aivan varma, että olin tilannut yhden meleeratun vihreän kerän ja violettia/sinisävyistä villaa kaksi kerää, mutta mitä tuli: vaaleanpunaista! Tai no siis vihreä oli ihan sitä mitä pitikin, mutta violetin sijaan tuli vaaleanpunaista. "Pikkuisen" oli värit näytöllä vääristyneet eikä tilatessa valitettavasti ollut mallivilloja kaikista väreistä. Onneksi koululla oli jotain ylimääräisiä villoja, joten pääsin vaihtamaan vaaleanpunaiset pois. Huivini oli limenvihreä, joten lopullisiksi villojen väreiksi valikoitui meleerattu vihreä, meleerattu sininen ja yksivärinen violetti.

Ensimmäinen ilta oli varattu suunnittelulle ja villojen asettelulle. Minulla löi pää aluksi aivan tyhjää eikä ollut mitään ideaa, että mitä teen. Istuttuani hetken värikynät kädessä muistilehtiön ääressä sain hahmoteltua muutaman vaihtoehtoisen kuvion, joista viimeinen oli sitten niin inspiroiva ja kiva, että päätin sen toteuttaa. Alkuperäinen ajatukseni oli eriväriset sulat, mutta lopputulos näyttää enemmän lehdiltä. Ei haittaa, olen kuitenkin huiviin todella tyytyväinen. :)


Merinovillasta muotoillut lehdet. Ylempi jäänsinistä ja alempi vihreää meleerattua villaa.
Villat siis aseteltiin haluttuun kuvioon huiville. Merinovillaa sai ohentaa melkoisesti, ettei tule liian paksuja köntsiä ja huopuminen tapahtuisi mahdollisimman hyvin. Huomasin, että meleerattua villaa oli paljon helpompi käsitellä kuin yksiväristä - se taipui esim. lehden muotoon paljon helpommin ja kauniimmin. Muutenkin tuo meleerattu tuntui paremmalta; niin pehmeää, niin kaunista! Tein kuitenkin lehtiä myös violetista, että saisin vähän särmää melko herkkään huiviin.
Villat aseteltu haluttuun malliin silkkisifonkihuiville. Kuvassa näkyvä tumma neliskanttinen alue on kuminen matto, jonka päällä huivia rullattiin, jottei se liukunut suojamuovin päällä vaan pyöri.
 Kun kuviot oli paikoillaan, niin huivia alettiin kastella kuumalla saippuavedellä vähän kerrallaan ja samalla huivi rullattiin kuplamuoviin puupalikan ympärille. Siitä vaiheesta ei tietenkään ole yhtään kuvaa... Helpoimmin homma sujui, kun kaveri ruiskutti sitä saippuavettä pullosta aina pienelle matkalle ja itse rullasi huivia puupalikan ympärille. Kun koko huivi oli paketissa, niin pyyhe vielä ympärille ja sitten alettiin rullata. 300 kertaa edes takaisin ensimmäisen kerran, sen jälkeen huivi auki ja uudelleen kastellen ja rullaten nippuun. Toisella kerralla huivi rullattiin eri päästä kuin ensimmäisellä kerralla eli se pääty, joka oli ollut ensimmäisellä kerralla ulommaisena meni toisella kerralla sisimmäksi. Taas 300 kertaa rullausta ja sen jälkeen paketti auki.

Huuhtelu paljasti, että jotkut villa-alueet eivät olleet huopuneet ihan täydellisesti, joten käsittelin vielä ne kohdat käsin hieroen kuuman saippuaveden avulla. Violetti villa huopui tuskastuttavan huonosti enkä ollut itse asiassa ainoa, jolla oli tuon villan kanssa haasteita. Eli ensivaikutelma villan käsiteltävyydestä piti paikkansa myös huopuvuuden osalta. Käsinhuovutuksen jälkeen villat oli toki paremmin kiinni, mutta violetti käyttäytyi silti nihkeästi ja villan kuidut nousivat siitä pystyyn, joten violetit lehdet "pörhistelevät". Noh, onpahan kolmiulotteista efektiä huivissa...
Valmis huivi. Kuvan alareunasta näkee, että kuivaustelineellä kuivumassa olleen huivin päädyt olivat kuvanottohetkellä vielä märät, vaikka muuten huivi ja villat olivat jo kuivat.
Oma huivini on melkoisen "harva", jätin tarkoituksella huivipohjan näkyviin ja sijoittelin villat väljästi. Jotkun koulukavereista teki kuitenkin hyvin toisen tyyppisiä huiveja ja täyttivät koko pohjan villalla, jolloin huivista tuli paksumpi ja siten varmasti myös lämpöisempi. Osa laittoi kuvioita menemään myös huivin reunan yli, jolloin lopputulos oli hieman pitsimäinen tai hapsumainen huivin reuna. Hauska miten erilaisia töitä eri ihmiset tekevät.

Värit eivät tuossa puupöydällä toistu ehkä ihan parhaalla mahdollisella tavalla, mutta tästä saanee kuitenkin jonkinlaisen käsityksen valmiista työstä.

Mitä opin?
- sama villa eri tavalla käsiteltynä voi käyttäytyä hyvin eri tavoin
- kun tekee suunnittelutyön huolella, niin tekeminen helpottuu ja nopeutuu
- huovuttaessa tulee aina yllätyksiä ja nunohuovutuksessa niitä tulee erityisesti, koska eri materiaalit käyttäytyvät yhdessä eri tavoin
- silkkisifonkia huovuttaessa ei voi neulata, koska neula repii kankaan rikki => jos tarvitsee paikata huovutuskohtia, niin se tehdään sormin hieromalla kuuman saippuaveden kanssa
- pitkäkuituisesta villasta, kuten merinovillasta ei synny huopahelmiä yhtä helposti kuin lyhytkuituisesta. Tai pallo kyllä syntyy, mutta siihen tulee paljon helpommin syviä juovia kuin mitä lyhytkuituiseen ja pitkäkuituista villaa on nihkeämpi neulata jos/kun haluaa niitä juovia paikata kuivalla villakuidulla. Kokeilin siis tehdä pienestä määrästä ylijäämävillaa huopahelmiä, mutta merinovilla ei tosiaan ollut siinä parhaimmillaan...

Tämä oli kivaa ja ehdottomasti kokeilen vielä tulevaisuudessa uudelleenkin. Merinovillaa jäi vielä vaikka kuinka paljon, joten ainakaan villan puutteeseen ei nunohuovutus kaadu. :) Suurin aika meni kuvion asetteluun, mutta itse huovutus oli todella nopea prosessi.

sunnuntai 27. lokakuuta 2013

Huopatossut

Käsityökoulun osa 2 - eli kolmiulotteinen huovutus, jossa harjoiteltiin sauman huovutusta. Työksi sai valita huopatossut tai laukun ja kuten otsikko kertoo, niin minä päätin tehdä jalanlämmittäjät.

Työ aloitettiin tekemällä kaava. Minulle homma oli helppo, kun tein tossut itselleni, joten ei muuta kuin paljain jalon seisomaan kaavapaperille ja kaveri piirsi jalan ympäri. Sen jälkeen kaavaan lisättiin 3 cm saumavaraa ja leikattiin kaava kuplamuovista. Tuon kuplamuovikaavan päälle alettiin sitten latoa villakerroksia ristikkäin huopakangasta varten. Villaa ladottiin kaavaa suuremmalle alueelle niin, että työhän tuli vielä 3 cm kutistumisvaraa saumavarojen lisäksi. Tuossa vaiheessa työ vaikutti aikamoiselta jättiläisen huopikkaan alulta, mutta opettaja vakuutti, että se menee kasaan eikä hurjalta tuntuvat sauma- ja kutistumisvarat ole yhtään liikaa. Kun olin saanut pohjat kasattua, niin sen jälkeen villasta tehtiin samalla periaatteella (eli ristikkäin latomalla, kuten tasohuovutuksessa) kannet. Kansiin ei kuitenkaan lisätty enää ylimääräistä vaan kannet olivat melkolailla kaavan kokoiset.

Pohjien villat ladottu.

Pohja ja kansi muotoiltu, valmiina huovutettavaksi.
Kun villakerroslevyt oli valmiina, niin itse huovutuksen ensimmäinen vaihe pääsi alkuun. Pohja kasteltiin kuumalla saippuavedellä ja hierottiin varovaisesti sisäänpäin suuntautuvilla liikkeillä ennen kuin kuplamuovikaava asetettiin pohjalle. Saumavaroja ei saanut kastella, joten etenin tosi varovasti vaiheittain alueen kastelussa ja sovitin kaavaa paikoillee moneen otteeseen. Mä olen ihan surkea arvioimaan mittoja, joten oli hankala hahmottaa, että missä vaiheessa oikean kokoinen alue on märkä... Kun kaava oli paikoillaan, saumat käännettiin kaavan päälle. Epäilin aluksi suuresti, että näinköhän kuiva villa asettuu kääntämällä kaavan päälle niin, että saan kannen sitten saumavarojen päälle, mutta kyllä se näytti sen verran asettuvan, että sain tosiaan kannet saumojen päälle. Kaava jäi siis tuon "kakun" sisälle.

Pohja kasteltu ja varovasti huovutettu kaavan alta.

Saumat käännetty sisään kaavan päälle.
Huovutus aloitettiin saumoista sisäänpäin huovuttaen pyörivin liikkein verkon läpi. Paneuduin saumojen huovuttamiseen todella huolella ja sainkin saumat ihan kivasti huopumaan umpeen. Kun työ oli kauttaaltaan huovutettu, niin tossuun leikattiin aukko siihen kohtaan, mihin tossun suu haluttiin ja kaava otettiin ulos. Tässä vaiheessa näki kunnolla, että miten hyvin saumat olivat huopuneet ja olisiko jossain kohdassa tossua tarvetta lisätä villaa neulaamalla. Toisen (ensimmäisenä tekemäni) tossun saumat olivat erittäin hyvät, mutta pohjaa, kärkeä ja kantaa piti hieman vahvistaa. Toisen tossut saumat olivat sen sijaan jääneet parista kohdasta pahasti auki, joten niitä sai neulahuovuttaa vähän reippaamin. Neulotin molempia tossuja kyllä ihan jonkinverran, että saisin huopakankaasta mahdollisimman tiiviin ja siten tossuista kestävät.

Huovutetut lätyskät. Oikeanpuoleinen on ensimmäisenä huovutettu ja paremmin onnistunut.

Huopatossuaihiot. Suuaukot leikattu ja tossut neulahuovutettu.



Kun tossujen huopakangas oli kunnossa, alkoi itse tossujen muotoilu. Käytin aluksi apuna puista, muovipussiin pujotettua kenkälestiä, jonka avulla huovutin tossua muotoon ja kutistin sitä oikeaan kokoon kuuman veden ja puupalikan avulla. Huomasin, että huopaa saa käsitellä aika ronskilla otteella varsinkin siinä vaiheessa, kun hakee tossulle muotoa ja kutistaa sitä oikeaan kokoon. Vanuttamisen tein lavuaarissa lestin ja puupalikan avulla kaatamalla kuumaa vettä suoraan vedenkeittimestä. Parilla sormella pidin lestin ympärillä ollutta tossua pystyssä ja sitten puupalikalla hakkasin tossua muotoon. Kun huopa oli vähän vanunut kasaan, niin sitten taas jatkettiin kuuman saippuaveden kanssa. Välillä leikkasin saksilla reunasta ylimääräistä huopaa pois, jotta huovan sai paremmin asettumaan haluttuun muotoon. Kärsivällisyyttä kaivattiin etenkin kutistamisessa, mutta siinä missä ensimmäisen tossun kohdalla meinasi epätoivo iskeä, niin toinen tossu lähti muotoutumaan ja kutistumaan ihan sairaan nopeasti. Ilmeisesti ensimmäisen tossun kanssa löysin tekniikan sen verran hyvin, että toinen tossu lähti sen takia työstymään niin hyvin. Ensimmäisen tossun kanssa meni pari tuntia, mutta toisen tossun sain alle tunnissa samaan pisteeseen kuin mitä ensimmäisen kahdessa tunnissa...

Lestin päällä, nyt alkaa näyttää jo tossulta.
Kun tossut alkoivat olla lähes valmiit, niin otin lestin pois ja sovitin omaan jalkaan, jonka jälkeen jatkoin huovuttamista suoraan oman jalan päällä, koska lestillä tossuista tuli aivan liian isot. Tossut olisi voinut huovuttaa myös suoraan omaan jalkaan, mutta työasento oli lestin kanssa työskennellessä hieman ergonomisempi, joten siksi aloitin sillä. Kärsivällisyys palkittiin ja lopulta tossut alkoivat olla valmiit.

Lähes valmiit tossut, koko on jo oikea, mutta vähän vielä viimeistelyä.

Kun tossut olivat oikean kokoisen ja malliset, niin lopuksi vielä kahden puupalikan ja saippuaveden avulla viimeistelin tossujen suuaukot. Isommalla puupalikalla tuin tossuja ja pienemmällä mäiskin huopareunaa, niin että suut kääntyivät sisäänpäin ja saksilla leikattu reuna pehmeni. Tuollaisia "pikkujuttuja" ei kyllä itse hoksaisi, onneksi on erittäin ammattitaitoinen (ja kärsivällinen!) opettaja, joka näytti työvaiheita kädestäpitäen.

Tässä sitten lopputulos. Näitä saa tosin kuivatella vielä muutaman päivän, kun huopa oli tietenkin työstämisen jäljiltä aivan läpimärkää eikä kuiva ihan hetkessä...

Valmiit huopatossut!
Käsintehdyiltä nämä toki näyttävät, mutta käsinhän ne on tehtykin. Ja vielä ihan omin pikkukätösin. :) Kuva ei tee tossuille oikeutta, ovat paremman näköiset luonnossa, mutta tästä saa kuitenkin jonkinlaisen käsityksen. Tossujahan voi myös koristella ja tuunata mieleisekseen, mutta itse jätin ihan tarkoituksella tossut ilman koristeita. Niitä voi toki lisätä sitten jälkikäteen, jos joskus haluaa muuttaa tossujen ilmettä.

Ensimmäiseen tasohuovutusharjoitukseen verrattuna näiden tossujen teko sujui helposti ja suht nopeasti. Selvästi tekemällä oppii. Mitä sitten opin?

- Kun tekee pohjatyön huolella, niin lopussa pääsee vähemmällä. Itse kasasin todella ohuita villakerroksia melkoisen paljon, mutta sen ansiosta sain todella hyvän ja tasaisen huopakankaan. Vaikka jouduinkin jonkun verran neulaamaan tossuja, niin kaikenkaikkiaan huopa oli kuitenkin hyvää, jämäkkää ja tiivistä.
- Kärsivällisyys palkitaan. Vaikka aluksi näyttää, että mitään ei tapahdu ja villaa on järkyttävän paljon "liikaa", niin kyllä se kummasti kasaan menee.
- Huopaa saa käsitellä aika ronskilla otteella. Pienellä sivelyssä huopa ei muotoudu eikä kutistu (ainakaan kovin nopeasti). Kun tossua muotoilee malliin, niin huopaa saa pakottaa ihan ronskisti ylöspäin.
-  Suuaukolta kannattaa leikata ylimääräistä huopaa pois vähän kerrallaan, mutta kokonaisuudessaan aika reilusti. Kun ylimääräisen huovan leikkaa pois, niin jäljelle jäävälle huovalle tulee enemmän tilaa muotoutua. Erityisesti kantapään muotoilussa tämä oli erittäin ollennaista ja suuaukkoa kannattaakin leikata niin, että eteen huopaa voi jättää enemmän ja tossu voi hyvin nousta siitä ylemmäs. Ja vastaavasti kantaa kohden voi suuaukkoa madaltaa ja huopaa leikata enemmän pois, jolloin kantapään saa asettumaan paremmin muotoonsa.
- Huovutusprosessin voi aloittaa aina alusta. Ei muuta kuin tossu kuumaan saippuaveteen ja hieromaan. Eli jos joskus tulevaisuudessa haluan näitä valmiitakin tossuja muotoilla vielä uuteen uskoon, niin marseille-saippuan ja kuuman veden avulla onnistuu.

Tämä oli todella kivaa ja huovutukseen syttyi ihan tosissaan kipinä. En pidä yhtään mahdottomana ajatuksena, että tekisin joskus tulevaisuudessa toisetkin tossut...

sunnuntai 15. syyskuuta 2013

Huovutettu väriympyrä

Eilen oli Käsityökoulun toinen päivä ja ohjelmassa oli huovutusta. Tasohuovutimme luonnonvalkeasta (eli värjäämättömästä) villasta pohjan ja sen jälkeen neulahuovutimme siihen kiinni "väriympyrän". Värien ei tarvinnut olla ympyrän muodossa, mutta työstä piti löytyä päävärien lisäksi yhdeksän väliväriä. Välivärisekoitukset tehtiin karstaamalla.

Minä olin siinä ryhmän puoliskossa, joka aloitti karstaamalla värejä. Oli todella mielenkiintoista A) karstata ja B) nähdä miten eri tavalla eri värit sekoittuivat yhteen. Joistain sai todella tasavärisiä sekoituksia, kun taas toisissa eri väriset villakuidut erottuivat selvästi.
Karstattu oranssi villapallero
Tasohuopa tehtiin kasaamalla karstalevykerroksista huopalevy vuorotellen pitkittäin ja poikittain. Kun kerroksia oli vähintään viisi (minulla lopulta seitsemän, kun kerrokset olivat niin ohuita) oli aika mennä kastelemaan työ ennen rullausta. Litran pulloon sekoitettiin kuumaa vettä ja Marseille-saippuaan suunnilleen suhteessta n. 1 rkl saippuaa ja 0,5l vettä. Pullon korkkiin oli tehty neulalla pieniä reikkiä, joista saippuavettä oli helppo ruiskuttaa huopalevylle. Tarkoitus oli kastella huopalevy kauttaaltaan läpimäräksi, mutta kuitenkin niin ettei työ lillunut vedessä. Kun kuplamuovin päälle asetettu työ oli kauttaaltaa märkä, käännettiin osa muovista vielä työn päälle, minkä jälkeen työtä alettiin rullata pitkän, pyöreän puupalikan ympärille. Kun työ oli rullattu muovissa puupalikan ympärille, niin koko komeus käärittiin vielä pyyhkeeseen, joka imisi saippuavettä itseensä. Sen jälkeen työtä rullattiin tuossa paketissa koko vartalon painoa hyödyntäen noin sata kertaa niin, että koko työn leveys tuli käytyä läpi. Sen jälkeen paketti avattiin, huopalevy käännettiin 90-astetta, "lämmitettiin" kuumalla saippuavedellä kevyesti ja rullattiin uudelleen. Kaksi kertaa olisi periaatteessa pitänyt riittää huopumiseen, mutta minulla jäi jotain villasäikeitä "auki" työn pintaan, joten rullasin vielä kolmannenkin kerran.

Rullaamisen jälkeen työ huuhdeltiin kuumalla vedellä ja vanutettiin paiskomalla lavuaarin pohjalle. Kun työ oli sopivan vanunut ja siinä alkoi näkyä huoparypyt, niin villakuidut suljettiin huuhtelemalla työ kylmällä vedellä. Tai siis olisi pitänyt sulkea, minulta se jäi tekemättä... Kun ylimääräiset vedet oli puristeltu pois, niin työ laitettiin hetkeksi kuivumaan.
Rullattu ja vanutettu huopalevy
Lounastauon aikana tasohuopa oli sen verran kuivahtanut, että sain siirtyä neulahuovuttamaan karstaamiani värejä kiinni tasoon. Neulaus oli todella hauskaa hommaa. Huovutusneulassa on pieniä nystyröitä, jotka vievät huovutettavat kuidut alustaan ja kuidut huopuvat kiinni sen ansiosta. Työn alla käytetiin vaahtomuovipalikkaa, joten neulaa sai huoletta tökkiä työn läpi. Tärkein oppi oli, että ensin kannattaisi kuvio neulata vain hyvin kevyesti paikoilleen, jotta tarvittaessa kuviot saa vielä irti ja niiden paikkaa voi vaihtaa... Minä tietysti innokkaana aloin heti tikkaamaan villaa mahdollisimman hyvin kiinni alustaan, joten jos/kun olisin halunnut vähän jonkun palluran paikkaa vaihtaa, niin sehän ei tietenkään onnistunut. Opettajalta tuli myös hyvä vinkki kahden ensimmäisen värin neulauksen jälkeen: jos huovuttaa paksumpaa kerrosta, niin se kannattaa tehdä kerroksittain - ei niin, että länttää koko villamöykyn kerralla tason päälle ja alkaa neulata sitä kiinni.  Ja täytyy myöntää, että helpommin sai siistiä jälkeä ja kuvion muotoa oli myös helpompi hallita, kun laittoi vain ohuita kerroksia kerrallaan.

Neulahuovutus menossa
Kun värit oli neulattu kiinni, niin työ viimeisteltiin vielä märkähuovuttamalla, hieroen värialueet tasolevyn pintaan hyttysverkon läpi saippuaveden avulla. Viimeistelyn ansiosta neulan jäljet tasoittuivat pinnasta. Lopuksi työ jälleen huuhdeltiin kuumalla ja kylmällä vedellä.

Kaikki värit paikoillaan, reunat miten sattuu...
Minä en tajunnut siistiä työn reunoja ennen kuin aloin rullaamaan huopalevyä tasohuovaksi, joten lopuksi viimeistelin työn leikkaamalla pahimmat epätasaisuudet reunoilta pois. Leikkaaminen ei ole suositeltavaa, mutta mua häiritsi epämuotoinen työ niin pahasti, että otin kuitenkin sakset käteen. Leikkaamisen jälkeen opettaja neuvoi vielä hieromaan reunat samalla tavoin verkon läpi saippuavedellä kuin väritkin, jotta saksien jälki pehmeni. Ja tuon viimeistelyn ansiosta reunoista tulikin taas yllättävän "huopamaiset". Lopuksi jälleen huuhtelu ja sitten työ kuivumaan tasona.

Valmis työ kuivumassa
Mitä opin?
- no ylipäänsä kaikki perusjutut: karstaamisen, huopalevyn rakentamisen, tasohuovutuksen, neulahuovutuksen, työn viimeistelyn
- karstaamalla saa todella kätevästi sekoitettua värejä, mutta eri värit sekoittuvat eri tavoin
- työn reunat kannattaa siistiä heti, kun huopalevy on kasassa - ennen kuin alat kastelemaan ja rullaamaan työtä
- neulaaminen kannattaa aloittaa kevyesti; aluksi vain muutamalla neulanpistolla kuvio kiinni, jotta tarvittaessa voi tehdä vielä korjauksia
- neulatessa siisteimmän lopputuloksen saa, kun neulaa mahdollisimman ohuita kuitukerroksia ja jos neulattavaan värialueeseen tms. tarvitsee saada paksuutta, niin sitten kannattaa vain lisätä kerroksia pikkuhiljaa

Huovutus oli kaikenkaikkiaan älyttömän kivaa, vaikka tämmöiselle pienelle perfektionistille opetteluvaihe on aina hieman hermoja raastavaa. Kaikkein pahinta tässä oli se, että virheen korjaaminen on vaikeaa tai mahdotonta, jos menee vähän liian pitkälle työvaiheissa... Esim. neuloessa/ommellessa voi aina purkaa, mutta huovuttaessa sitä vaihtoehtoa ei ole jos kuidut on jo huopuneet yhteen. Eli maltti on valttia. Suunnittelulle ja eri työvaiheiden miettimiselle pitäisi antaa vieläkin enemmän aikaan ja kuvion sommittelussa pitäisi tosiaan neulata kuviot aluksi paikoilleen vain hyvin kevyesti ennen kuin niitä kunnolla huovuttaa kiinni. 

Siihen nähden, että tämä oli eka huovutustyö ikinä, työstä tuli ihan kohtalainen. Mutta tietysti kun rima on itsellä aika korkealla niin on vaikea hyväksyä sitä, että värit eivät ole ihan keskellä huopalevyä eikä kuviokaan ole ihan sellainen kuin pitäisi. Niin ja violetin sävyistä osa näyttää enemmän ruskealta kuin violetilta (tosin kuva vähän vääristää, luonnossa värit näyttävät aavistuksen oikeammilta).

Tulevien neljän vuoden aikana tulen varmasti oppimaan paitsi erilaisia käsityötekniikoita myös epätäydellisyyden sietämistä paremmin. Olen jo ajatellut, että olen hyvin saanut karsittua itsestäni perfektionismia ja alkanut omaksua "riittävän hyvä" -asenteen, mutta eilinen tipautti minut kyllä taas maantasalle. Pitäisi muistaa, että harva on seppä syntyessään ja sen takiahan noita asioita harjoitellaan, mutta kyllä vaan on ärsyttävää, kun ei ekalla kerralla tule täydellistä. ;)