Näytetään tekstit, joissa on tunniste käsityökoulu. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste käsityökoulu. Näytä kaikki tekstit

tiistai 3. toukokuuta 2016

Risupunonta

Sorry guys, this post is only in Finnish. It's about my handicraft school.

Rautalankapunonnan jälkeen vuorossa oli risupunontaa ja risu oli materiaalina helpommin käsiteltävissä kuin rautalanka, vaikka rautalanka kestikin ehkä paremmin työstöä. Jäykän rautalangan taivuttelu oli kuitenkin huomattavasti työläämpää kuin risujen. Käytimme punonnassa koivunoksia ja sidontaan rautalankaa. Ensin otettiin vähän tuntumaa materiaaleihin ja tehtiin pienet koristesydämet.


Otettiin siis muutama taipuisa ohut oksa ja alettiin kieputtamaan ohutta rautalankaa sen ympärille. Kun risut olivat kauttaaltaan rautalangan sisällä, niin lähdettiin taivuttamaan risu-rautalankaviritelmää muotoonsa. Lopuksi ohuesta rautalangasta tehtiin ripustuslenkki. Tässä tuli kivasti onnistumisen tunne, kun sai jotain edes suht edustuskelpoista valmiiksi. :)

Toisena työnä sai tehdä vapaavalinteisen työn ja itse päädyin tekemään lintukulhon. Ei tästä tosin mitään varsinaista kulhoa tullut, mutta jonkinlainen vene...


Linnun tekeminen aloitettiin ottamalla muutaman risun nippuja, jota sidottiin ensin muutamasta kohdasta pikkunipuiksi ja sen jälkeen nippuja alettiin kiinnittää toisiinsa pikkuhiljaa isommiksi nipuiksi rautalangalla punoen.



Kun linnun vartalo oli saatu kasaan, niin pääksi pyöritettiin rautalangasta (tai kanaverkkoakin olisi voinut käyttää, jos olisi tehnyt isomman) pallo risujen sisälle. Itse pyöritin siis pään rautalangasta, sen jälkeen pujottelin pikkurisuja vielä siihen palloon ja lopulta sidoin sitten vartalosta tulevat pidemmät risut pallon ympärille. Nokka muotoiltiin ihan leikkaamalla ja tiukasti rautalangalla sitomalla. Ohensin risunipun sisältä oksia, jotta sain edes vähän suipommaksi tuota nokan muotoa. Linnun kaulaa taivutettiin muotoon jo pikkuhiljaa työstövaiheessa, mutta lopuksi vielä väänsin sitä vähän lisää, jotta sain pään taipumaan edes suurinpiirtein sievästi.


Totesin tuota päätä työstäessäni, että risut olisivat saaneet olla pidemmät, jotta kaulan/pään/nokan muotoilu olisi ollut helpompaa. Ihan tyytyväinen olen kuitenkin tähän ensikertalaisen työhön. Haastavinta tämän työn tekemisessä oli saada rautalangat riittävän kireälle, jotta risut pysyivät siisteissä nipuissa. Myös rautalankojen päätteleminen oli aavistuksen haastavaa, kun yritin saada päät mahdollisimman sievästi piiloon risujen keskelle.

Ei tästä nyt välttämättä ihan mun suosikkitekniikkaa tullut, mutta oli sellaista puuhaa, mistä voisin hyvin innostua kesälomalla mökillä tai muuten luonnon äärellä.
 

perjantai 22. huhtikuuta 2016

Rautalankapunontaa

This post is only in Finnish, sorry! This is my handicrafts school post about wire works.

Tämän kevään käsityökouluopinnot alkoivat rautalankapunonnalla. Itselläni ei ollut oikein mitään ennakko-odotuksia eikä siten oikein ajatuksiakaan, että mitä alkaisin tehdä. En päässyt infokertaan mukaan, mutta hyvin ideoita alkoi hahmottua, kun oli ensimmäinen varsinainen työkerta ja vähän katseli inspiraatiota kirjoista. Päädyin tekemään korin vähän vahvemmasta rautalangasta, jota sitten pihtien avulla aloin väännellä korin muotoon. Koska koriin tuli spiraalimainen rakenne, niin käytin myös mm. isoa jogurttipurkkia vähän muottina, jotta sain pitkän, jäykän rautalangan taipumaan edes vähän lähemmäs haluttua muotoa.

Homma alkoi ottamalla pala levyä, hahmottelemalla siihen korin yläreunan ympärys ja poraamalla reiät kehälle. Sen jälkeen mitattiin sopivat pätkät vähän jämäkämpää rautalankaa ns. korin runkoa varten ja ne pingotettiin sitten levyyn porattuihin reikiin.
Rautalankakorin runko pingotettuna työstöalustaan

Rungon muodostavien lankojen keskikohdat on muotoiltu niin, että korin pohja tasoittuisi hieman.
Lopputulos ei ollut täysin onnistunut, mutta idea olisi tuo, jos haluaisi tehdä pohjallaan pystyssä pysyvän korin.
Tämän jälkeen alkoi korin ympäryksen punominen spriaalimaisesti. Aloituksen tein ohuemmalla rautalangalla, jota käytin muuten korin sitomiseen. Tuo aloitussyherö sitoi rungon yhteen ja paksumman (ja siten jäykemmän) rautalangan punonta helpottui, kun sen pystyi aloittamaan hieman ulompaa. Eli aloitus"syherö" tuli ohuemmalla rautalangalla, jonka jälkeen alkoi sitten toisella spiraalimaisen ympäryksen punonta ja ohuempi rautalanka toimi sidoslankana, jolla spriaalikehys kiinnittyi runkoon.

Korin pohja ja aloitushässäkkä.
Spiraalia jatkettiin haluttuun korkeuteen asti, jonka jälkeen runko otettiin irti tukilevystä ja rungon muodostaneet rautalangat katkaistiin ja taivutetiin muotoonsa.

Kohta valmista. Koko on oikea ja runko on irrotettu työstölevystä.
Korin yläreuna päätyi yhteen kiinnityskohtaan ja yläreunaan tuli pienet "solmut" sidoslangasta kehäspiraalin ja korin rungon kiinnityskohtiin. Näin sidoslanka tuli myös pääteltyä.

Korin yläreunan runkopäät taivutettiin pihtien avulla "sieviksi" lenkeiksi.
Lopuksi koriin taivutettiin vielä pieni "jalka", jotta kori pysyy pystyssä, koska en saanut tehtyä pohjasta riittävän tasaista, jotta kori ei olisi keikkunut. Korin yläreunasta tuli vahvasti vino, koska tein korista melko harvan ja päättelin korin melko nopeasti. Siistimminkin olisi voinut tehdä - jos olisi osannut. :P

Valmis kori. Pohjaan on tehty pyöröpihdeillä muotoilemalla aaltojalka,
jotta kori pysyy pystyssä.
Kyllähän tässä korissa näkyy ensikertalaisen kädenjälki enemmän kuin vahvasti, mutta voin kertoa, että rautalanka ei todellakaan ole niitä helpoimpia materiaaleja. Siinä mielessä toki kiitollinen materiaali, että se kestää työstämistä ja muotoa voi fiksata pitkin matkaa, mutta melkoisen raaka käsille eikä paksu rautalanka todellakaan taivu aloittelijan (ainakaan minun) käsissä ihan helposti.

Valmis kori. Tästä kuvakulmasta näyttää vähän paremmalta... :)

Kun sain väsättyä korin valmiiksi, niin päätin vielä kokeilla metallilangalla virkkausta. Koulukaveri oli tuonut erivärisiä metallilankoja yleiseen käyttöön, joten nappasin paria eri väriä ja virkkuukoukun käteen ja aloin virkata. Metallilankavirkkaus olikin sitten ihan toista kuin tuo korin vääntäminen - siitä tykkäsin. Ohut virkattava lanka taipui helposti koukun tahtoon, mutta oli kuitenkin sen verran jäykkää, että helposti sai vähän reilumpaakin lenkkiä tehtyä - ja lenkit säilyttivät muotonsa. Koska ajatus oli tehdä vähän niin kuin syherötekniikalla, niin virkkaustekniikankaan ei tarvinnut olla mitenkään erikoista. En ole mitenkään kovin taitava virkkaamaan, joten oli vapauttavaa virkata välittämättä siitä, että tuleeko oikeaoppisia pylväitä tms. vai ei. :) Tästä innostuin niin, että tein näitä sitten vielä kotona pari lisää ja kiinnitin rintaneulapohjaan. Voi käyttää rintakoruna tai vaikka hatussa... Keskustan pyörittelin ihan vain ottamalla pätkän ohutta metallilankaa käsien väliin ja hieromalla siitä pallon, jolla oli "häntä". Häntää käytin sitten pallon sitomiseen tuohon pohjaan.

Metallilangasta virkattu "kukka".

perjantai 26. helmikuuta 2016

Tilkkutöitä

This post is in Finnish only, sorry! It's about my handicraft school.

Viime syksyn viimeisenä aiheena käsityökoulussa oli tilkkutyöt. Niitä odotin innolla ja haaveissa siintäisi jonain päivänä tehdä päiväpeitto tilkkutyö-tekniikalla. Koska en ole tilkkutöitä kuitenkaan aiemmin tehnyt, niin aloitin hieman pienimuotoisemmin ja päätin tehdä pienen säilytyspussukan palloille. Olimme siis päättäneet mieheni kanssa hankkia pienelle kummitytöllemme joululahjaksi kassillisen erilaisia palloja ja minä päätin sitten ommella tilkkutöissä palloille säilytyspussin.

Homma alkoi kankaiden sommittelulla ja sopivan tilkkutyötekniikan päättämisellä. Olin päättänyt mieleiset kankaat jo kotona, mutta lopulta täydensin niitä vielä ystäväni tuomalla palasella. Kun malli ja kankaat oli selvänä, niin kangasta alettiin leikata leikkuualustan ja leveän viivaimen avulla rullaleikkurilla neliöiksi.

Valmiiksi leikattuja tilkkuja sekä välineistöä.

Kun riittävä määrä tilkkuja oli leikattuna, niin sommittelin tilkut valmiiksi pöydälle siten miten halusin niiden olevan lopullisessa työssä. Seuraavaksi samalla rivillä oleva tilkkuneliöt neulattiin nuppineuloilla toisiinsa kiinni ja ommeltiin nurjalta puolelta yhteen, niin että neliöistä muodostui tilkkusuikaleita.

Tilkut neulattuna ja ommeltuna nurjalta puolelta.

Tilkut neulattuna ja ommeltuna soiroksi oikealta puolelta.

Kun tilkkusuikale oli sopivan kokoinen eli suunnitelman mukaiset tilkut oli ommeltu kaikki yhteen, niin sen jälkeen saumat silitettiin nurjalta puolelta sileäksi. Tämä helpotti seuraavaa vaihetta, jossa eri suikaleita alettiin ommella kiinni toisiinsa. Tilkkutöissä mittatarkkuus ja saumojen asettelu kohdikkain on erittäin tärkeää, joten tämä sopii hyvin pilkunviilaajalle. ;)

Tilkkusuikaleet silitettyinä, valmiina yhdistettäväksi.

Eli kun kaikki suikaleet oli ommeltu ja silitetty, niin suikaleita alettiin ommella yhteen ennakkosuunnitelman mukaisesti. Lopulta tilkuista muodostui yksi yhtenäinen iso pinta sen mukaisesti miten olin alussa tilkut sommitellut.

Valmis tilkkupinta, neljä tilkkusuikaletta ommeltuna yhteen.

Kun yhtenäinen kangaspinta oli ommeltu valmiiksi, alkoi varsinaisen pussin työstäminen. Ompelin ensin kankaan sivusaumat yhteen muodostaakseni kankaasta putkilon. Sen jälkeen ompelin siihen kiinni pohjapalan, jonka oli leikannut samasta kankaasta, jota käytin myös tilkkuina.

Ulkopussin pohja kiinnitettynä.

Ompelin pussille myös sisäpussin, jotta sain tilkkujen saumat peittoon ja pussista tuli siisti niin ulkoa kuin sisältäkin. Sisäpussi toi pussille myös vähän paksuutta ja siten toivottavasti pussista tuli vähän kestävämpi.

Sisäpussi ja ulkopussi odottamassa yhteenompelua.

Yhdistin pussit ompelemalla ne yläreunasta yhteen, minkä jälkeen ompelin pussin pohjat käsin toisiinsa kiinni. Käänsin yläreunan niin, että sain saumakohdan siististi piiloon ja pussin suun vähän jämäkämmäksi. Kiinnitystä varten ompelin pussin yläreunaan nauhan, jonka ompelin kapeasta kangassoirosta.

Kiinnitysnauha leikattuna ja silitettynä odottamassa ompelua.

Kiinnitysnauha ommeltuna kiinni pussiin.

Lopulta pussista tuli tämmöinen pieni pussukka, jonne mahtui hyvin puolisen tusinaa erilaista palloa pikkutytön ihmeteltäväksi. Enemmänkin olisi varmaan vielä mahtunut, joten pallovalikoimaa voi täydentää myöhemmin. :)

Valmis pussi suljettuna.

Valmis pussi.

Kuten jo aiemmin kirjoitin, tilkkutyöt ovat melkoisen pikkutarkkaa puuhaa ja itsekin huomasin lopullisesta pinnasta, että joku sauma olisi voinut mennä ehkä vähän paremminkin kohdilleen. Tämmöisessä pussukassa pienet virheet eivät onneksi näy niin selvästi kuin mitä laakeassa pinnassa, kuten peitossa... Tykkäsin tästä väkertämisestä huolimatta siitä, että se sisälsi paljon ompelua ja silittämistä - ja haaveissa on edelleen tehdä jonain päivänä se päiväpeitto. :)

perjantai 29. tammikuuta 2016

Onteloneule - pieni pipo

This post is again one of my handicraft school posts and thus in Finnish only. Sorry!

No niin, viime syksynä oli sitten lankojen värjäyksen jälkeen ainakin teoreettisesti mahdollista päästä käyttämään niitä itsevärjättyjä lankoja. Luvassa oli onteloneuletta, josta itsellä ei ollut mitään käsitystä etukäteen, mutta koska kyseessä oli neulonta, niin en nyt varsinaisesti innosta hihkunut. Testilankoja käytin pieneen mallitilkkuun, jolla opettelin tekniikkaa, mutta lopullista työtä varten ostin sitten ihan valmiiksi värjätyt langat kaupasta, kun halusin tietyt värit.

Onteloneule on siis kaksipuolinen neuletekniikka, jossa neulotaan kahdella erivärisellä langalla yhtä aikaa niin, että puikoilla on aina silmukkaparit, joista toinen neulotaan oikein ja toinen nurin. Neule valmistuu siis tuplana ja toisella puolella värit ovat päinvastoin kuin toisella. Idea on, että työhön neulotaan kuvio(i)ta, jolloin silmukat neulotaankin siltä kohdalta päinvastoin (jos esim. neuloo valkealla ja sinisellä ja yleensä neuloo valkeat oikein ja siniset nurin, niin kuvion kohdalla neulotaankin valkeat nurin ja siniset oikein). Näin langat menevät neulepintojen välissä ristiin ja neulepinnat tarttuvat niiltä kohdin toisiinsa kiinni. Kuvioiden ansiosta neuleeseen muodostuu onteloita - siitä nimi. Tekniikalla tulee siis suoraan tuplapaksua neuletta kääntöneuleena, joten työtä voi käyttää kummin päin vain. Onteloneuleesta voit lukea lisää esim. Leena neuloo ontelona -blogista.

Itse päätin tehdä tällä tekniikalla pipon. Aluksi ajattelin tehdä kaulaliinan, koska siinä tekniikka pääsisi hyvin oikeuksiinsa ja kaulaliina olisi helppo tehdä. Koska olen kuitenkin tosi hidas neulomaan (kun en pääsääntöisesti koskaan neulo) ja tämä tekniikka on normaalia hitaampaa neuloa, niin halusin lopulta tehdä työn, jolla oli edes potentiaalinen mahdollisuus tulla valmiiksi syksyn aikana. Ja pipossa tuli sitten opeteltua kavennuksiakin, joten vähän kuitenkin haastetta siihen kaulaliinaan verrattuna. ;)

Tämmöinen siitä sitten tuli. Lankana valkea ja pätkävärjätty Janne-lanka, puikot kokoa 3,5. Jostain syystä keskeneräisestä työstä ei löydy yhdenyhtä kuvaa, vaikka olen melko varma, että niitä muutaman napsin. Saatte nyt tyytyä siis valmiiseen pipoon ja kuvitella miten työ edistyi. Kuvioiksi valitsin neliöt, kun halusin aloittaa jollain helpolla.

Pipon "oikea" puoli omasta mielestäni.
Ja pipon sisäpuoli. Ei tämä nyt pahannäköinen näinkään päin ole,
mutta tykkään silti enemmän tuosta värikkäästä puolesta.
Kuvioita tein vain siihen asti, kunnes kavennukset alkoivat, koska kaventavilla kerroksilla kuvioiden tekemistä olisi pitänyt laskea liikaa ettei kavenna juuri kuvion kohdalla. Eikä se nyt haittaa, ettei tuolla päälaella kuvioita ole. Piposta tuli muuten kaikinpuolin oikein hyvä, mutta lopulta kuitenkin vähän turhan lyhyt minun päähäni - eli korvat jäävät osittain paljaaksi. Täytyy etsiä joku pienipäisempi tyyppi, jolle pipo istuisi paremmin, niin pääsisi käyttöön...

tiistai 29. joulukuuta 2015

Lankojen värjäystä osa 2 - mikrovärjäys

This post is again in Finnish only. It's my second post about dying yarn in my handicraft school.

Kuten jo aiemmassa postauksessani kerroin, alkusyksy oli käsityökoulussa täynnä lankojen värjäystä. Ensin värjäsimme lankoja kasveilla, sitten oli vuorossa mikrovärjäys. Itselleni mikrovärjäys ei terminä sanonut yhtään mitään - kuvittelin sen olevan joku erikoinen tekniikka, jolla värjätään ehkä todella pieniä alueita kerrallaan tms. Vielä mitä, mikrovärjäys on yhtä kuin värjäämistä mikroaaltouunissa. :D

Jälleen värjättävänä materiaalina oli villalanka. Muitakin materiaaleja sai kokeilla, mutta villalanka oli pääsääntöinen matsku ihan värin kiinnittymisenkin takia. Itse testasin myös kalalankaa ja paperinarua, niiden lopputuloksesta tuolla lopussa.  Varsinaisesta värjäysprosessista ei tullut otettua lainkaan välivaihekuvia - pahoitteluni siitä.

Homma alkoi samalla tavalla kuin kasvivärjäyksessäkin eli lankojen vyyhteämisellä ja pasmalankojen sitomisella vyyhteihin. Sen jälkeen mitattiin ämpäriin kädenlämpöistä vettä ja etikkaa (2 litraa vettä, 1 rkl etikkaa) ja kasteltiin värjättävät langat etikkavedessä. Pöydälle (joka oli ensin suojattu muovilla) levitettiin muovikelmua ja etikkavedessä kastellut langat levitettiin kelmun päälle. Sen jälkeen etikkavettä otettiin pieneen kuppiin ja siihen sekoitettiin reaktiivivärejä sen mukaan millaista väriä halusi saada aikaan. Käytössä oli kuusi perusväriä eli kahta sinistä, kahta punaista ja kahta keltaista. Kun väri oli valmista, niin lankaa alettiin "maalata" siveltimellä. Siinä mielessä toki ennakkoarvaukseni osui oikeaan, että pienellä siveltimellä pystyi halutessaan tekemään melko yksityiskohtaista ja pientä värialuetta. Omat kokeiluni keskittyivät kuitenkin pääsääntöisesti liukuvärjäykseen sen sijaan, että olisin kauhean taiteellisia monivärikokeiluja tehnyt.

Kun lanka oli värjätty, niin muovikelmu käärittiin vyyhdin ympärille ja vyyhtikäärö nostettiin mikron kestävään kulhoon. Sen jälkeen kulho laitettiin mikroon pienen vesiastian kanssa kuivumisen estämiseksi. Vyyhtiä kuumennettiin täydellä teholla (n. 700 W) 3 minuuttia, jonka jälkeen vyyhtiä käännettiin ja kuumennettiin toiset 3 minuuttia, mutta tällä kertaa vain puolella teholla. Tämän jälkeen langat huuhdeltiin ensin kuumalla vedellä ja sen jälkeen vähitellen huuhteluvettä viilentäen, ettei villalanka vanu. Lankaa huuhdeltiin niin kauan kunnes vesi oli aivan kirkasta.

Tämä tapa oli nopea ja suht helppo - sellainen, jota voisi hyvin toteuttaa myös kotona. Tarvikkeet eivät ole mitenkään erityisiä ja prosessi itsessään on hyvin nopea. Ainoa vaan, että reaktiivivärejä myydään yleensä suhteellisen isoissa paketeissa ainakin sitä ajatellen, että muutaman sadan gramman materiaalin värjäämiseen tarvittava värimäärä oli joitain millilitroja... Värit tarttuivat ehdottomasti parhaiten villaan, koska kiinnitysaineena oli happo. Puuvillaan ja paperiin värit kyllä tarttuivat myös, mutta huomattavasti heikommin ja haaleampina kuin mitä villaan. Esim. paperinarusta tuli lähinnä persikkaan vivahtavaa hyvin vaaleaa oranssia, vaikka sitä värjäsi todella vahvalla oranssilla.

Värikokeilut villalangalla. Noista kahdesta isosta vyyhdistä tuli
todella makean väriset - vielä kun keksisi, että mitä niillä tekisi. :)
Valitettavasti puuvilla ja paperinarukokeilut unohtuivat kuvasta,
mutta niissä ei paljon näyttämistä olisi ollutkaan. Luonnonvaaleasta
langasta tuli aavistuksen oranssehtavaa, ehkä sellaista persikan
väristä, kun sitä värjäsi punaisella.

lauantai 26. joulukuuta 2015

Lankojen värjäystä osa 1 - kasvivärjäys

This post is in Finnish only, sorry for that. It's my handicraft school post about dying yarn with plants.

Alkusyksy sujui käsityökoulussa lankojen värjäyksen merkeissä. Lähtökohtaisesti tämä ei saanut itsessäni mitään suuria riemunkiljahduksia aikaan, sillä itselläni ei langoille juuri ole käyttöä ja tuntui vähän turhalta värjätä kauhea kasa materiaalia, jolla ei tee mitään... Toisaalta, ainahan sitä voi jotakuta läheistä ilahduttaa erivärisillä pikkulankakerillä.

Kasvivärjäys

Ensimmäisenä vuorossa oli villalankojen värjäystä kasviväreillä ja se oli mielenkiintoista puuhaa ihanassa miljöössä, vaikkei langoille itsellä käyttöä niin olekaan. Olimme siis Sirinä Designin Ritun opissa ja pääsimme paitsi keräämään itse kasveja väripatoihin, myös viettämään kaksi päivää ulkona värjäyksen merkeissä. Värjäsimme pääasiassa karstavillalankoja, mutta myös vähän pelkkää villaa erilaisilla luonnonaineilla.

Ihan ensimmäisenä kävimme keräämässä luonnon kasveja vihreää väriliemeä varten. Pataan päätyi muun muassa pietaryrttiä, kanadanpiiskua, koivunlehtiä ja apilaa. Kasvit pilkottiin vähän pienemmiksi ja sen jälkeen tungettiin pataan kiehumaan.

Osa saaliista, jota käytettiin vihreään väriliemeen.
Kasvit padassa odottamassa vettä päälle ja tulta uuniin.
Sen jälkeen teimme isoista lankavyyhdeistä hieman pienempiä ja solmimme vyyhteihin apulangat, niin sanotut pasmalangat, pitämään lankaniput mahdollisimman selvinä värjäyksen ajan. Halutessaan pasmalangoitetun vyyhdin sai myös solmia ja kokeilla miten lanka värjäytyy, jos siihen on tehty solmuja estämään värin imeytymistä lankaan. Mitä tiukempi solmu, sitä huonommin väri pääsee lankaan. Näin saa siis tehtyä erilaista efektiä lankaan.

Noin 100 gramman lankavyyhti ja pasmalangat paikoillaan.
Solmittu vyyhti odottamassa upotusta väripataan.
Värjäys alkoi tietenkin värilienten keittämisellä. Osan liemistä Ritu oli valmistellut jo ennalta, sillä osa väriaineista (mm. kuivatut kasvit) vaatii liotuksen yön yli. Kun liemet olivat kiehuneet 1-2 tuntia, niin liemestä siivilöitiin pois kasvit, sillä etenkin osa väriaineista tarttuu lankaan niin tiukasti, että sitä on ikävä nyppiä värjätystä langasta pois.

Väriliemen siivilöinti.
 Siivilöinnin jälkeen liemeen lisättiin apuaineet eli puretteet, jotka auttavat värin kiinnittymisessä, (aluna, viinikivi, tanniini - väristä riippuen) ja sen jälkeen huolellisesti kastellut langat ja villat laitettiin väriliemeen. Silloin tällöin värjäyksen aikana materiaaleja liikuteltiin väriliemessä, jotta väri tarttui mahdollisimman hyvin materiaaleihin.

Langat padassa. Pitkissä apulangoissa oli vyyhdin omistajan nimi,
jotta oman vyyhtinsä erotti värjäyksen jälkeen.
Välillä lankoja liikuteltiin väriliemessä,
jotta väri tarttui mahdollisimman tasaisesti.
Materiaalien annettiin olla väriliemessä pari tuntia, jonka jälkeen langat huuhdeltiin väljässä vedessä, pestiin miedolla pesuaineella ja lopuksi huuhdeltiin viimeinen kerta vedessä, johon oli lorautettu etikkaa. Kaiken kaikkiaan värjäsimme neljää eri väriä: väriresedalla saimme keltaista, krappilla oranssia/punaista, sinipuulla violettia ja tuoreilla luonnonkasveilla vihreää. Jokaiseen väriliemeen on oma sekoitussuhteensa aineita, joten vaaka ja laskin olivat ahkerassa käytössä langan ja väriaineiden/puretteiden punnitsemista ja sopivan sekoitussuhteen laskemista varten.

Värjättävien materiaalien punnitseminen oli olennaista,
jotta pystyi laskemaan oikean määrän väriainetta ja apuaineita.
Seuraavaa päivää varten liemiin lisättiin vähän lisää väriaineita, jotta väriä saatiin jatkettua. Kokeilimme niin tasaväristä langan värjäämistä kuin liukuvärjäystä ja solmuvärjäystä, jolloin osa langasta otti väriä huonommin tai ei ollenkaan. Olikin mielenkiintoista miten erilaisia lopputuloksia samastakin väripadasta sai riippuen siitä, millaisena vyyhtenä langat oli pataan laittanut. 

Valmiit langat. Osa langoista värjätty ensimmäisessä väriliemessä,
osa seuraavana päivänä "jatketussa" väriliemessä. Keskellä solmuvärjättyä
lankaa ja taka-alalla värjättyä villaa. (Huom! Nämä kaikki langat eivät ole
minun värjäämiäni vaan tässä on koko ryhmämme langat.)
Vaikka lankoja huuhteli värjäyksen jälkeen niin monessa vedessä, ettei langoista näyttänyt enää lainkaan irtoavan väriä, niin myöhemmin huomasin neuloessani langoista pientä tilkkua, että ainakin sinipuulla värjätystä violetista langasta jäi väriä sormiin... Ihan ensimmäisenä en siis ainakaan noita sinipuulla värjättyjä lankoja pistäisi minkään vaalean vaatteen kanssa käyttöön.

sunnuntai 20. joulukuuta 2015

Tuftaus

This post is in Finnish only. It's about my handicrafts school.

Näin joulun alla ja vuoden lähestyessä loppua ajattelin vähän tsempata kässäkoulupostausten kanssa, kun ovat olleet hieman rästissä... Tänään siis vuorossa käsitöitä, jatkoa seuraa vielä ennen Uutta Vuotta.

Viime keväänä käsityökoulun ohjelmassa oli kudonnan lisäksi tuftausta. Itselleni tuftaus terminä oli etukäteen täysin vieras, joten en oikein tiennyt mitä odottaa. Opin kuitenkin, että tuftaus on hieman ryijymäinen lankatekniikka, jossa harvaan pohjakankaaseen upotetaan lankaa tuftauslaitteella. Tuftaus mahdollistaa hyvin vapaan kuvion suunnitellun, sillä tuftauslaitteella voi lankaa upottaa kankaaseen ihan missä järjestyksessä tahansa. Kuvion suunnittelua ei siis tarvitse rajoittaa ruutukaavaan.

Itse tuftaus aloitetaan pingottamalla kangas kehikkoon, jonka reunoilla on pieniä piikkejä, joihin kangas pingotetaan. Kun kangas on pingotettu lankasuoraan mahdollisimman napakasti, niin se kestää tuftauslaitteen askelluksen. Tuftaus tapahtuu siis tuftauslaitteella, jossa on ontto neula, jonka läpi lanka kulkee, kun laitteen paininjalkaa vuorotellen nostetaan ja lasketaan. Tuftauslaitteesta voi säätää nukan pituutta ja nukan pituutta vaihtelemalla puolestaan saa työhön lisää mielenkiintoa värien ja kuvion lisäksi. Tuftatessa työn oikea puoli muodostuu kankaan alapinnalle, joten silloin tällöin on hyvä kääntää kehikkoa ja katsoa miltä oikea puoli näyttää.

Työ alkutekijöissään. Kuvan yläosassa näkyy piikit,
joihin kangas on pingotettu sekä vähän tuftauslaitetta.
Työ kehikon alapuolelta eli oikealta puolelta katsottuna.
Lähikuva nukasta oikealta puolelta kuvattuna.
Kun tuftaustyö on valmis, niin sen annetaan olla vielä kehikossa liimaamisen ajan. Nukka siis liimautuu kankaaseen eikä irtoa, kun siihen levitetään liima "hiertämällä" nurjalle puolelle. Liima kuivuu kumimaiseksi ja on hankala ommella, joten liima tulee levittää tarkasti vain tuftatulle alueelle. Kun liima on kuivunut, niin työn voi viimeistellä haluamallaan tavalla - eli joko jättää nukan silmukalle tai leikata silmukat auki hapsuiksi. Valmis työ huolitellaan vielä leikkaamalla ylimääräinen kangas pois ja ompelemalla saumavarat silittämisen jälkeen ompelukoneella.

Liima levitetty työn nurjalle puolelle.
Omana työnäni tein istuinalusen askarteluhuoneeni tuolille. Tein kaavan paperille tuolin mallin mukaan, jotta osasin tuftata suoraan oikean mallisen työn. Mitään erityistä kuviota en työhöni sen sijaan suunnitellut vaan tuftasin vain erivärisiä lankoja yhtenäiseksi kokonaisuudeksi niin, että värit liukuvat tummemmasta vaaleampaan. Kun työ oli muuten valmis ja liima kuivunut, niin ompelin koneella pohjakankaan reunat työn alle.

Valmis työ nurjalta puolelta, reunat ommeltu.
Lähikuva reunasta, ei ehkä kaunein kulma, mutta onneksi se ei näy. :)
Jätin nukan lenkeille, sillä käyttötekstiilinä arvelen tässä työssä käyttämieni lankojen säilyvän paremmassa kunnossa kuin mitä jos olisin ne leikannut auki. Langat on sekalaista seurakuntaa ja mm. valkea on jotain vanhaa kaappien kätköistä löytynyttä pehmeää ja pörröistä lankaa.

Valmis työ, sopii istuimelle just niin kuin pitää!

Ja vielä yksi kuva koko komeudesta. Tuolin olen aikoinaan
kunnostanut itse itselleni askarteluhuoneeseen työtuoliksi. Ei
ehkä se ergonomisin vaihtoehto, mutta hyvä istua kuitenkin.

perjantai 28. elokuuta 2015

Kudontaa osa 2

This post will be only in Finnish. It's my handicraft school post about weaving (part 2).

EDIT 1.9.2015. Kanssani kutomassa ollut ystäväni huomautti, että kaitaliinan kuvio syntyi polkemalla polkuset 1-2-3-4 aina tuossa järjestyksessä, joten tämä korjattu tekstiin.

Kuten eilisessä Kudontaa osa 1 -postauksessa lupasin, tänään on luvassa varsinaisia töitä kuvineen. Eilen jo mainitsinkin, että teimme käsityökoulussa kaksi eri työtä: toinen oli pellavaloimeen kudottu kaitaliina (tai esim. laudeliina, mutta itse tein siis kaitaliinan) ja toinen kaksiväriseen villaloimeen kudottu huivi. Pellavaloimessa kuteena oli keltainen pellavalanka, huivissa liukuvärjätty Dropsin sukkalanka.

Aloitin kutomisen villahuivilla, sillä ajattelin palttinasidoksella ja vain kahdella polkusella kudottavan kankaan olevan helpompi aloittaa. Näin sain tuntumaa polkusten käyttöön ja muutenkin kangaspuihin, joiden penkillä olen istunut viimeksi joskus alle kouluikäisenä, kun äiti on kutonut räsymattoja. :)

Huivin kudonta meneillään.

Lankana huivissa käytin siis liukuvärjättyä Dropsin lankaa. Mallineuleen perusteella olin kuvitella langan olevan enemmän turkoosipainotteista, mutta kuten kuvista näkyy, siinä olikin enemmän tummaa lilaa, sinistä ja harmaata kuin mitä turkoosia. Värit kuitenkin tulivat hauskasti raitoina huiviin, joten lopputuloksesta tuli kuitenkin kiva.

Kun olin kutonut itselleni varatun loimen pätkän, niin kankaansuuhun kudottiin muutama kerros paksua lankaa merkiksi työn loppumisesta ja jätettiin vähän loimea vapaaksi hapsuja varten. Sen jälkeen seuraava kutoja jatkoi tuohon samaan loimeen. Kun loimi oli kudottu loppuun, niin kaikki työt otettiin kerralla puilta pois ja hapsujen kohdalta leikattiin sitten työt irti toisistaan.

Huivin hapsut kierretty loimilangoista.

Kun huivin oli saanut irti kangaspuista, niin työ ei ollut vielä suinkaan valmis. Sen jälkeen piti kierrittää vielä loimilangat hapsuiksi. Toki langat olisi voinut jättää myös suoriksi ja vain solmia ne juuresta, mutta luultavasti villalangan ollessa kyseessä hapsut olisivat nuhjaantuneet melko nopeasti, joten halusin kierrittää ne. Hapsut kierrettiin ottamalla 3+3 loimilankaa ja kiertämällä ne ensin kolmen nipuissa tiukalle ja sen jälkeen kun kaksi tuollaista kolmen nippua yhdistettiin, niin langat kiertyivät kuvassa näkyviksi hapsuiksi, joiden päihin tuli pienet solmut. Tämä oli melko työläs ja hidas vaihe, minkä takia huivin valmistuminen menikin kesän puolelle...

Valmis huivi.

Tässä valmis huivi, josta tuli tosiaan melko tummasävyinen, mutta tykkään lopputuloksesta oikein paljon. Huivilla on leveyttä noin 50 cm ja se on reilun pituinen, 225cm + hapsut, joten siihen on kiva kietoutua, kunhan syksy saapuu. Toki huivi on vielä vähän karhea, kun sitä ei ole lainkaan käytetty, mutta eiköhän se käytössä vähän pehmene. Luultavasti tulen sitä kuitenkin käyttämään enimmäkseen pitkähihaisten paitojen päällä, joten pieni karheuskaan ei onneksi haittaa.


Toisena työnä oli vuorossa pellavaloimeen tehtävä liina. Kuten jo kerroin, niin kudoin kaitaliinan ja alusta asti suunnittelin liinan tulevan meidän ruokapöydälle. Kuteen väriksi valitsin keltaisen, kun ajattelin sen sopivan kivasti meidän kodin värimaailmaan. Valkea loimi tosin söi lopullisessa työssä keltaista ja liinasta tuli huomattavasti vaaleampi kuin olin alunperin ajatellut, mutta toisaalta se on nyt ihanan raikas ja sopii kaikesta huolimatta hyvin meille.

Liinan kuvioksi muodostui siksak valkean loimilangan ja keltaisen kuteen vuorotellessa.

Kuosiksi valitsin siksakin, joka miellytti minua paitsi graafisuutensa puolesta, myös siksi, että se oli helppo tehdä. Kuvio syntyi, kun polkusilla polki vain koko ajan ykkösestä neloseen (1-2-3-4). Ei tarvinnut miettiä liikaa mitään erilaisia polkuskuvioita näin ensimmäisellä kerralla kuviota kutoessa. :)

Liinan päät huoliteltuna. Liina on tässä kaksinkerroin, joten alalaidassa näkyy taite nurjaltapuolelta,
vähän ylempänä on huoliteltu pää oikealta puolelta kuvattuna.

Liinan päädyt huoliteltiin ompelemalla. Ensin reunaan kudottu palttinasidos huoliteltiin kolmi-askel siksakilla ja sen jälkeen käännettiin tuo palttinaosuus eli noin 3,5 cm, silitettiin taite (helpompi ommella, sillä pellavakangas on melko jäykkää) ja sen jälkeen ommeltiin taitos ihan suoralla ompeleella. Itse viimeistelin liinan huivin tapaan kotona ja koska en ompelukonetta kovin usein kaapista kaiva, niin liinan viimeistely otti aikansa. Siis kun tämän kudoin maaliskuussa, niin reunat ompelin vasta nyt elokuussa. *ups*

Valmis liina kaksinkerroin taitettuna.

Valmis liina on sellainen parimetrinen ja näyttää kyllä todella kivalta tummaa puupöytää vasten. Mutta kuten tästä viimeisestä kuvasta näkyy, niin liinan yleisilme on melko vaalea tuon valkean loimilangan ansiosta.