Näytetään tekstit, joissa on tunniste käsityöt. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste käsityöt. Näytä kaikki tekstit

tiistai 3. toukokuuta 2016

Risupunonta

Sorry guys, this post is only in Finnish. It's about my handicraft school.

Rautalankapunonnan jälkeen vuorossa oli risupunontaa ja risu oli materiaalina helpommin käsiteltävissä kuin rautalanka, vaikka rautalanka kestikin ehkä paremmin työstöä. Jäykän rautalangan taivuttelu oli kuitenkin huomattavasti työläämpää kuin risujen. Käytimme punonnassa koivunoksia ja sidontaan rautalankaa. Ensin otettiin vähän tuntumaa materiaaleihin ja tehtiin pienet koristesydämet.


Otettiin siis muutama taipuisa ohut oksa ja alettiin kieputtamaan ohutta rautalankaa sen ympärille. Kun risut olivat kauttaaltaan rautalangan sisällä, niin lähdettiin taivuttamaan risu-rautalankaviritelmää muotoonsa. Lopuksi ohuesta rautalangasta tehtiin ripustuslenkki. Tässä tuli kivasti onnistumisen tunne, kun sai jotain edes suht edustuskelpoista valmiiksi. :)

Toisena työnä sai tehdä vapaavalinteisen työn ja itse päädyin tekemään lintukulhon. Ei tästä tosin mitään varsinaista kulhoa tullut, mutta jonkinlainen vene...


Linnun tekeminen aloitettiin ottamalla muutaman risun nippuja, jota sidottiin ensin muutamasta kohdasta pikkunipuiksi ja sen jälkeen nippuja alettiin kiinnittää toisiinsa pikkuhiljaa isommiksi nipuiksi rautalangalla punoen.



Kun linnun vartalo oli saatu kasaan, niin pääksi pyöritettiin rautalangasta (tai kanaverkkoakin olisi voinut käyttää, jos olisi tehnyt isomman) pallo risujen sisälle. Itse pyöritin siis pään rautalangasta, sen jälkeen pujottelin pikkurisuja vielä siihen palloon ja lopulta sidoin sitten vartalosta tulevat pidemmät risut pallon ympärille. Nokka muotoiltiin ihan leikkaamalla ja tiukasti rautalangalla sitomalla. Ohensin risunipun sisältä oksia, jotta sain edes vähän suipommaksi tuota nokan muotoa. Linnun kaulaa taivutettiin muotoon jo pikkuhiljaa työstövaiheessa, mutta lopuksi vielä väänsin sitä vähän lisää, jotta sain pään taipumaan edes suurinpiirtein sievästi.


Totesin tuota päätä työstäessäni, että risut olisivat saaneet olla pidemmät, jotta kaulan/pään/nokan muotoilu olisi ollut helpompaa. Ihan tyytyväinen olen kuitenkin tähän ensikertalaisen työhön. Haastavinta tämän työn tekemisessä oli saada rautalangat riittävän kireälle, jotta risut pysyivät siisteissä nipuissa. Myös rautalankojen päätteleminen oli aavistuksen haastavaa, kun yritin saada päät mahdollisimman sievästi piiloon risujen keskelle.

Ei tästä nyt välttämättä ihan mun suosikkitekniikkaa tullut, mutta oli sellaista puuhaa, mistä voisin hyvin innostua kesälomalla mökillä tai muuten luonnon äärellä.
 

perjantai 22. huhtikuuta 2016

Rautalankapunontaa

This post is only in Finnish, sorry! This is my handicrafts school post about wire works.

Tämän kevään käsityökouluopinnot alkoivat rautalankapunonnalla. Itselläni ei ollut oikein mitään ennakko-odotuksia eikä siten oikein ajatuksiakaan, että mitä alkaisin tehdä. En päässyt infokertaan mukaan, mutta hyvin ideoita alkoi hahmottua, kun oli ensimmäinen varsinainen työkerta ja vähän katseli inspiraatiota kirjoista. Päädyin tekemään korin vähän vahvemmasta rautalangasta, jota sitten pihtien avulla aloin väännellä korin muotoon. Koska koriin tuli spiraalimainen rakenne, niin käytin myös mm. isoa jogurttipurkkia vähän muottina, jotta sain pitkän, jäykän rautalangan taipumaan edes vähän lähemmäs haluttua muotoa.

Homma alkoi ottamalla pala levyä, hahmottelemalla siihen korin yläreunan ympärys ja poraamalla reiät kehälle. Sen jälkeen mitattiin sopivat pätkät vähän jämäkämpää rautalankaa ns. korin runkoa varten ja ne pingotettiin sitten levyyn porattuihin reikiin.
Rautalankakorin runko pingotettuna työstöalustaan

Rungon muodostavien lankojen keskikohdat on muotoiltu niin, että korin pohja tasoittuisi hieman.
Lopputulos ei ollut täysin onnistunut, mutta idea olisi tuo, jos haluaisi tehdä pohjallaan pystyssä pysyvän korin.
Tämän jälkeen alkoi korin ympäryksen punominen spriaalimaisesti. Aloituksen tein ohuemmalla rautalangalla, jota käytin muuten korin sitomiseen. Tuo aloitussyherö sitoi rungon yhteen ja paksumman (ja siten jäykemmän) rautalangan punonta helpottui, kun sen pystyi aloittamaan hieman ulompaa. Eli aloitus"syherö" tuli ohuemmalla rautalangalla, jonka jälkeen alkoi sitten toisella spiraalimaisen ympäryksen punonta ja ohuempi rautalanka toimi sidoslankana, jolla spriaalikehys kiinnittyi runkoon.

Korin pohja ja aloitushässäkkä.
Spiraalia jatkettiin haluttuun korkeuteen asti, jonka jälkeen runko otettiin irti tukilevystä ja rungon muodostaneet rautalangat katkaistiin ja taivutetiin muotoonsa.

Kohta valmista. Koko on oikea ja runko on irrotettu työstölevystä.
Korin yläreuna päätyi yhteen kiinnityskohtaan ja yläreunaan tuli pienet "solmut" sidoslangasta kehäspiraalin ja korin rungon kiinnityskohtiin. Näin sidoslanka tuli myös pääteltyä.

Korin yläreunan runkopäät taivutettiin pihtien avulla "sieviksi" lenkeiksi.
Lopuksi koriin taivutettiin vielä pieni "jalka", jotta kori pysyy pystyssä, koska en saanut tehtyä pohjasta riittävän tasaista, jotta kori ei olisi keikkunut. Korin yläreunasta tuli vahvasti vino, koska tein korista melko harvan ja päättelin korin melko nopeasti. Siistimminkin olisi voinut tehdä - jos olisi osannut. :P

Valmis kori. Pohjaan on tehty pyöröpihdeillä muotoilemalla aaltojalka,
jotta kori pysyy pystyssä.
Kyllähän tässä korissa näkyy ensikertalaisen kädenjälki enemmän kuin vahvasti, mutta voin kertoa, että rautalanka ei todellakaan ole niitä helpoimpia materiaaleja. Siinä mielessä toki kiitollinen materiaali, että se kestää työstämistä ja muotoa voi fiksata pitkin matkaa, mutta melkoisen raaka käsille eikä paksu rautalanka todellakaan taivu aloittelijan (ainakaan minun) käsissä ihan helposti.

Valmis kori. Tästä kuvakulmasta näyttää vähän paremmalta... :)

Kun sain väsättyä korin valmiiksi, niin päätin vielä kokeilla metallilangalla virkkausta. Koulukaveri oli tuonut erivärisiä metallilankoja yleiseen käyttöön, joten nappasin paria eri väriä ja virkkuukoukun käteen ja aloin virkata. Metallilankavirkkaus olikin sitten ihan toista kuin tuo korin vääntäminen - siitä tykkäsin. Ohut virkattava lanka taipui helposti koukun tahtoon, mutta oli kuitenkin sen verran jäykkää, että helposti sai vähän reilumpaakin lenkkiä tehtyä - ja lenkit säilyttivät muotonsa. Koska ajatus oli tehdä vähän niin kuin syherötekniikalla, niin virkkaustekniikankaan ei tarvinnut olla mitenkään erikoista. En ole mitenkään kovin taitava virkkaamaan, joten oli vapauttavaa virkata välittämättä siitä, että tuleeko oikeaoppisia pylväitä tms. vai ei. :) Tästä innostuin niin, että tein näitä sitten vielä kotona pari lisää ja kiinnitin rintaneulapohjaan. Voi käyttää rintakoruna tai vaikka hatussa... Keskustan pyörittelin ihan vain ottamalla pätkän ohutta metallilankaa käsien väliin ja hieromalla siitä pallon, jolla oli "häntä". Häntää käytin sitten pallon sitomiseen tuohon pohjaan.

Metallilangasta virkattu "kukka".

perjantai 26. helmikuuta 2016

Tilkkutöitä

This post is in Finnish only, sorry! It's about my handicraft school.

Viime syksyn viimeisenä aiheena käsityökoulussa oli tilkkutyöt. Niitä odotin innolla ja haaveissa siintäisi jonain päivänä tehdä päiväpeitto tilkkutyö-tekniikalla. Koska en ole tilkkutöitä kuitenkaan aiemmin tehnyt, niin aloitin hieman pienimuotoisemmin ja päätin tehdä pienen säilytyspussukan palloille. Olimme siis päättäneet mieheni kanssa hankkia pienelle kummitytöllemme joululahjaksi kassillisen erilaisia palloja ja minä päätin sitten ommella tilkkutöissä palloille säilytyspussin.

Homma alkoi kankaiden sommittelulla ja sopivan tilkkutyötekniikan päättämisellä. Olin päättänyt mieleiset kankaat jo kotona, mutta lopulta täydensin niitä vielä ystäväni tuomalla palasella. Kun malli ja kankaat oli selvänä, niin kangasta alettiin leikata leikkuualustan ja leveän viivaimen avulla rullaleikkurilla neliöiksi.

Valmiiksi leikattuja tilkkuja sekä välineistöä.

Kun riittävä määrä tilkkuja oli leikattuna, niin sommittelin tilkut valmiiksi pöydälle siten miten halusin niiden olevan lopullisessa työssä. Seuraavaksi samalla rivillä oleva tilkkuneliöt neulattiin nuppineuloilla toisiinsa kiinni ja ommeltiin nurjalta puolelta yhteen, niin että neliöistä muodostui tilkkusuikaleita.

Tilkut neulattuna ja ommeltuna nurjalta puolelta.

Tilkut neulattuna ja ommeltuna soiroksi oikealta puolelta.

Kun tilkkusuikale oli sopivan kokoinen eli suunnitelman mukaiset tilkut oli ommeltu kaikki yhteen, niin sen jälkeen saumat silitettiin nurjalta puolelta sileäksi. Tämä helpotti seuraavaa vaihetta, jossa eri suikaleita alettiin ommella kiinni toisiinsa. Tilkkutöissä mittatarkkuus ja saumojen asettelu kohdikkain on erittäin tärkeää, joten tämä sopii hyvin pilkunviilaajalle. ;)

Tilkkusuikaleet silitettyinä, valmiina yhdistettäväksi.

Eli kun kaikki suikaleet oli ommeltu ja silitetty, niin suikaleita alettiin ommella yhteen ennakkosuunnitelman mukaisesti. Lopulta tilkuista muodostui yksi yhtenäinen iso pinta sen mukaisesti miten olin alussa tilkut sommitellut.

Valmis tilkkupinta, neljä tilkkusuikaletta ommeltuna yhteen.

Kun yhtenäinen kangaspinta oli ommeltu valmiiksi, alkoi varsinaisen pussin työstäminen. Ompelin ensin kankaan sivusaumat yhteen muodostaakseni kankaasta putkilon. Sen jälkeen ompelin siihen kiinni pohjapalan, jonka oli leikannut samasta kankaasta, jota käytin myös tilkkuina.

Ulkopussin pohja kiinnitettynä.

Ompelin pussille myös sisäpussin, jotta sain tilkkujen saumat peittoon ja pussista tuli siisti niin ulkoa kuin sisältäkin. Sisäpussi toi pussille myös vähän paksuutta ja siten toivottavasti pussista tuli vähän kestävämpi.

Sisäpussi ja ulkopussi odottamassa yhteenompelua.

Yhdistin pussit ompelemalla ne yläreunasta yhteen, minkä jälkeen ompelin pussin pohjat käsin toisiinsa kiinni. Käänsin yläreunan niin, että sain saumakohdan siististi piiloon ja pussin suun vähän jämäkämmäksi. Kiinnitystä varten ompelin pussin yläreunaan nauhan, jonka ompelin kapeasta kangassoirosta.

Kiinnitysnauha leikattuna ja silitettynä odottamassa ompelua.

Kiinnitysnauha ommeltuna kiinni pussiin.

Lopulta pussista tuli tämmöinen pieni pussukka, jonne mahtui hyvin puolisen tusinaa erilaista palloa pikkutytön ihmeteltäväksi. Enemmänkin olisi varmaan vielä mahtunut, joten pallovalikoimaa voi täydentää myöhemmin. :)

Valmis pussi suljettuna.

Valmis pussi.

Kuten jo aiemmin kirjoitin, tilkkutyöt ovat melkoisen pikkutarkkaa puuhaa ja itsekin huomasin lopullisesta pinnasta, että joku sauma olisi voinut mennä ehkä vähän paremminkin kohdilleen. Tämmöisessä pussukassa pienet virheet eivät onneksi näy niin selvästi kuin mitä laakeassa pinnassa, kuten peitossa... Tykkäsin tästä väkertämisestä huolimatta siitä, että se sisälsi paljon ompelua ja silittämistä - ja haaveissa on edelleen tehdä jonain päivänä se päiväpeitto. :)

perjantai 29. tammikuuta 2016

Onteloneule - pieni pipo

This post is again one of my handicraft school posts and thus in Finnish only. Sorry!

No niin, viime syksynä oli sitten lankojen värjäyksen jälkeen ainakin teoreettisesti mahdollista päästä käyttämään niitä itsevärjättyjä lankoja. Luvassa oli onteloneuletta, josta itsellä ei ollut mitään käsitystä etukäteen, mutta koska kyseessä oli neulonta, niin en nyt varsinaisesti innosta hihkunut. Testilankoja käytin pieneen mallitilkkuun, jolla opettelin tekniikkaa, mutta lopullista työtä varten ostin sitten ihan valmiiksi värjätyt langat kaupasta, kun halusin tietyt värit.

Onteloneule on siis kaksipuolinen neuletekniikka, jossa neulotaan kahdella erivärisellä langalla yhtä aikaa niin, että puikoilla on aina silmukkaparit, joista toinen neulotaan oikein ja toinen nurin. Neule valmistuu siis tuplana ja toisella puolella värit ovat päinvastoin kuin toisella. Idea on, että työhön neulotaan kuvio(i)ta, jolloin silmukat neulotaankin siltä kohdalta päinvastoin (jos esim. neuloo valkealla ja sinisellä ja yleensä neuloo valkeat oikein ja siniset nurin, niin kuvion kohdalla neulotaankin valkeat nurin ja siniset oikein). Näin langat menevät neulepintojen välissä ristiin ja neulepinnat tarttuvat niiltä kohdin toisiinsa kiinni. Kuvioiden ansiosta neuleeseen muodostuu onteloita - siitä nimi. Tekniikalla tulee siis suoraan tuplapaksua neuletta kääntöneuleena, joten työtä voi käyttää kummin päin vain. Onteloneuleesta voit lukea lisää esim. Leena neuloo ontelona -blogista.

Itse päätin tehdä tällä tekniikalla pipon. Aluksi ajattelin tehdä kaulaliinan, koska siinä tekniikka pääsisi hyvin oikeuksiinsa ja kaulaliina olisi helppo tehdä. Koska olen kuitenkin tosi hidas neulomaan (kun en pääsääntöisesti koskaan neulo) ja tämä tekniikka on normaalia hitaampaa neuloa, niin halusin lopulta tehdä työn, jolla oli edes potentiaalinen mahdollisuus tulla valmiiksi syksyn aikana. Ja pipossa tuli sitten opeteltua kavennuksiakin, joten vähän kuitenkin haastetta siihen kaulaliinaan verrattuna. ;)

Tämmöinen siitä sitten tuli. Lankana valkea ja pätkävärjätty Janne-lanka, puikot kokoa 3,5. Jostain syystä keskeneräisestä työstä ei löydy yhdenyhtä kuvaa, vaikka olen melko varma, että niitä muutaman napsin. Saatte nyt tyytyä siis valmiiseen pipoon ja kuvitella miten työ edistyi. Kuvioiksi valitsin neliöt, kun halusin aloittaa jollain helpolla.

Pipon "oikea" puoli omasta mielestäni.
Ja pipon sisäpuoli. Ei tämä nyt pahannäköinen näinkään päin ole,
mutta tykkään silti enemmän tuosta värikkäästä puolesta.
Kuvioita tein vain siihen asti, kunnes kavennukset alkoivat, koska kaventavilla kerroksilla kuvioiden tekemistä olisi pitänyt laskea liikaa ettei kavenna juuri kuvion kohdalla. Eikä se nyt haittaa, ettei tuolla päälaella kuvioita ole. Piposta tuli muuten kaikinpuolin oikein hyvä, mutta lopulta kuitenkin vähän turhan lyhyt minun päähäni - eli korvat jäävät osittain paljaaksi. Täytyy etsiä joku pienipäisempi tyyppi, jolle pipo istuisi paremmin, niin pääsisi käyttöön...

sunnuntai 20. joulukuuta 2015

Tuftaus

This post is in Finnish only. It's about my handicrafts school.

Näin joulun alla ja vuoden lähestyessä loppua ajattelin vähän tsempata kässäkoulupostausten kanssa, kun ovat olleet hieman rästissä... Tänään siis vuorossa käsitöitä, jatkoa seuraa vielä ennen Uutta Vuotta.

Viime keväänä käsityökoulun ohjelmassa oli kudonnan lisäksi tuftausta. Itselleni tuftaus terminä oli etukäteen täysin vieras, joten en oikein tiennyt mitä odottaa. Opin kuitenkin, että tuftaus on hieman ryijymäinen lankatekniikka, jossa harvaan pohjakankaaseen upotetaan lankaa tuftauslaitteella. Tuftaus mahdollistaa hyvin vapaan kuvion suunnitellun, sillä tuftauslaitteella voi lankaa upottaa kankaaseen ihan missä järjestyksessä tahansa. Kuvion suunnittelua ei siis tarvitse rajoittaa ruutukaavaan.

Itse tuftaus aloitetaan pingottamalla kangas kehikkoon, jonka reunoilla on pieniä piikkejä, joihin kangas pingotetaan. Kun kangas on pingotettu lankasuoraan mahdollisimman napakasti, niin se kestää tuftauslaitteen askelluksen. Tuftaus tapahtuu siis tuftauslaitteella, jossa on ontto neula, jonka läpi lanka kulkee, kun laitteen paininjalkaa vuorotellen nostetaan ja lasketaan. Tuftauslaitteesta voi säätää nukan pituutta ja nukan pituutta vaihtelemalla puolestaan saa työhön lisää mielenkiintoa värien ja kuvion lisäksi. Tuftatessa työn oikea puoli muodostuu kankaan alapinnalle, joten silloin tällöin on hyvä kääntää kehikkoa ja katsoa miltä oikea puoli näyttää.

Työ alkutekijöissään. Kuvan yläosassa näkyy piikit,
joihin kangas on pingotettu sekä vähän tuftauslaitetta.
Työ kehikon alapuolelta eli oikealta puolelta katsottuna.
Lähikuva nukasta oikealta puolelta kuvattuna.
Kun tuftaustyö on valmis, niin sen annetaan olla vielä kehikossa liimaamisen ajan. Nukka siis liimautuu kankaaseen eikä irtoa, kun siihen levitetään liima "hiertämällä" nurjalle puolelle. Liima kuivuu kumimaiseksi ja on hankala ommella, joten liima tulee levittää tarkasti vain tuftatulle alueelle. Kun liima on kuivunut, niin työn voi viimeistellä haluamallaan tavalla - eli joko jättää nukan silmukalle tai leikata silmukat auki hapsuiksi. Valmis työ huolitellaan vielä leikkaamalla ylimääräinen kangas pois ja ompelemalla saumavarat silittämisen jälkeen ompelukoneella.

Liima levitetty työn nurjalle puolelle.
Omana työnäni tein istuinalusen askarteluhuoneeni tuolille. Tein kaavan paperille tuolin mallin mukaan, jotta osasin tuftata suoraan oikean mallisen työn. Mitään erityistä kuviota en työhöni sen sijaan suunnitellut vaan tuftasin vain erivärisiä lankoja yhtenäiseksi kokonaisuudeksi niin, että värit liukuvat tummemmasta vaaleampaan. Kun työ oli muuten valmis ja liima kuivunut, niin ompelin koneella pohjakankaan reunat työn alle.

Valmis työ nurjalta puolelta, reunat ommeltu.
Lähikuva reunasta, ei ehkä kaunein kulma, mutta onneksi se ei näy. :)
Jätin nukan lenkeille, sillä käyttötekstiilinä arvelen tässä työssä käyttämieni lankojen säilyvän paremmassa kunnossa kuin mitä jos olisin ne leikannut auki. Langat on sekalaista seurakuntaa ja mm. valkea on jotain vanhaa kaappien kätköistä löytynyttä pehmeää ja pörröistä lankaa.

Valmis työ, sopii istuimelle just niin kuin pitää!

Ja vielä yksi kuva koko komeudesta. Tuolin olen aikoinaan
kunnostanut itse itselleni askarteluhuoneeseen työtuoliksi. Ei
ehkä se ergonomisin vaihtoehto, mutta hyvä istua kuitenkin.

lauantai 10. lokakuuta 2015

Läppärin suojapussi

No niin, hypätäänpä välillä taas vähän toisenlaisiin puuhasteluihin. Sain töissä uuden läppärin, joka on sen verran pieni, että vanha kantalaukku on armottoman iso. Päätin sitten tekaista koneelle suojapussin ihan omin pikkukätösin, kun kone on kokoa "mahtuu käsilaukkuun".

Ok, today I'm sharing with you some handicrafts... I got a new laptop at work and it's so small that my old laptop bag is way too big for it. So I decided to make a small bag for the laptop by myself.


Kaapista löytyi Marimekon mustavalkeaa kangasta palanen ja eteisen penkin verhoilusta oli jäänyt yli juuri sopiva määrä vanua. Leikkasin ensin kankaasta kaksi toisiinsa sopivaa kaistaletta, mutta toisen jätin reilusti pidemmäksi, jotta saan siitä tehtyä läpän pussille. Ompelin vanulevyn ensin kangaspalojen väliin, taitoin kankaista pussin ja ompelin sivusaumat yhteen. Toisen kangaspalan ylimääräisen pätkän taitoin ja ompelin yllä näkyvään muotoon ja taitoin pussin päälle läpäksi. Ompelin läppään pätkän valkoista satiininauhaa kiinnityslenkiksi ja pussiin ompelin kirkkaan napin, jonka ympärille lenkin saa pujotettua.

I had some Marimekko fabric in my cupboard - left over ages ago from another project. I also had some padding material, which was left over when I upholstered a bench in our hallway. So I first cut two pieces of the fabric. The other one was the size of the laptop when folded in two (plus of course some extra for seam allowance), the other a bit longer so that I could make a leaf covering the opening of the bag. (Do you call that a leaf in English? Could some native speaker please let me know!?) I put the padding in between the two fabric pieces and sewed them together. Then I folded the fabrics in two to make kind of a pocket and sewed the side seams. I folded and sewed the extra fabric without padding as you can see in the pic above to make a leaf for the bag. I used a piece of white ribbon and a clear button to fasten the leaf when the laptop is inside.


Tässä on kuva pussin sisuksesta, tosin näkyy ihan hävettävän huonosti. Läppäri on tuolla pussissa sisällä, vaikka ei juuri erotu kuvasta.

Here is a photo with the leaf open and the laptop inside the bag. I'm sorry, the photo is really bad!


Pussin takapuoli on ihan sileä - tuo puukuva pääsee siellä kivasti oikeuksiinsa. Näin päin tämä näyttää melkein tyynyltä. :) Eihän tämä mikään varsinainen suojalaukku ole, mutta suojaa kuitenkin konetta jonkin verran ja mahtuu tosiaan mun isoon käsiveskaan, joten konetta on näppärä kuljettaa mukana.

This is the back of the bag, showing the print in the fabric nicely. I think this looks almost as a decorative pillow. :) Of course this is not a proper laptop bag with heavy padding, but it's better than nothing and as this fits in my big handbag, it's handy to carry the laptop with me. 
 

perjantai 28. elokuuta 2015

Kudontaa osa 2

This post will be only in Finnish. It's my handicraft school post about weaving (part 2).

EDIT 1.9.2015. Kanssani kutomassa ollut ystäväni huomautti, että kaitaliinan kuvio syntyi polkemalla polkuset 1-2-3-4 aina tuossa järjestyksessä, joten tämä korjattu tekstiin.

Kuten eilisessä Kudontaa osa 1 -postauksessa lupasin, tänään on luvassa varsinaisia töitä kuvineen. Eilen jo mainitsinkin, että teimme käsityökoulussa kaksi eri työtä: toinen oli pellavaloimeen kudottu kaitaliina (tai esim. laudeliina, mutta itse tein siis kaitaliinan) ja toinen kaksiväriseen villaloimeen kudottu huivi. Pellavaloimessa kuteena oli keltainen pellavalanka, huivissa liukuvärjätty Dropsin sukkalanka.

Aloitin kutomisen villahuivilla, sillä ajattelin palttinasidoksella ja vain kahdella polkusella kudottavan kankaan olevan helpompi aloittaa. Näin sain tuntumaa polkusten käyttöön ja muutenkin kangaspuihin, joiden penkillä olen istunut viimeksi joskus alle kouluikäisenä, kun äiti on kutonut räsymattoja. :)

Huivin kudonta meneillään.

Lankana huivissa käytin siis liukuvärjättyä Dropsin lankaa. Mallineuleen perusteella olin kuvitella langan olevan enemmän turkoosipainotteista, mutta kuten kuvista näkyy, siinä olikin enemmän tummaa lilaa, sinistä ja harmaata kuin mitä turkoosia. Värit kuitenkin tulivat hauskasti raitoina huiviin, joten lopputuloksesta tuli kuitenkin kiva.

Kun olin kutonut itselleni varatun loimen pätkän, niin kankaansuuhun kudottiin muutama kerros paksua lankaa merkiksi työn loppumisesta ja jätettiin vähän loimea vapaaksi hapsuja varten. Sen jälkeen seuraava kutoja jatkoi tuohon samaan loimeen. Kun loimi oli kudottu loppuun, niin kaikki työt otettiin kerralla puilta pois ja hapsujen kohdalta leikattiin sitten työt irti toisistaan.

Huivin hapsut kierretty loimilangoista.

Kun huivin oli saanut irti kangaspuista, niin työ ei ollut vielä suinkaan valmis. Sen jälkeen piti kierrittää vielä loimilangat hapsuiksi. Toki langat olisi voinut jättää myös suoriksi ja vain solmia ne juuresta, mutta luultavasti villalangan ollessa kyseessä hapsut olisivat nuhjaantuneet melko nopeasti, joten halusin kierrittää ne. Hapsut kierrettiin ottamalla 3+3 loimilankaa ja kiertämällä ne ensin kolmen nipuissa tiukalle ja sen jälkeen kun kaksi tuollaista kolmen nippua yhdistettiin, niin langat kiertyivät kuvassa näkyviksi hapsuiksi, joiden päihin tuli pienet solmut. Tämä oli melko työläs ja hidas vaihe, minkä takia huivin valmistuminen menikin kesän puolelle...

Valmis huivi.

Tässä valmis huivi, josta tuli tosiaan melko tummasävyinen, mutta tykkään lopputuloksesta oikein paljon. Huivilla on leveyttä noin 50 cm ja se on reilun pituinen, 225cm + hapsut, joten siihen on kiva kietoutua, kunhan syksy saapuu. Toki huivi on vielä vähän karhea, kun sitä ei ole lainkaan käytetty, mutta eiköhän se käytössä vähän pehmene. Luultavasti tulen sitä kuitenkin käyttämään enimmäkseen pitkähihaisten paitojen päällä, joten pieni karheuskaan ei onneksi haittaa.


Toisena työnä oli vuorossa pellavaloimeen tehtävä liina. Kuten jo kerroin, niin kudoin kaitaliinan ja alusta asti suunnittelin liinan tulevan meidän ruokapöydälle. Kuteen väriksi valitsin keltaisen, kun ajattelin sen sopivan kivasti meidän kodin värimaailmaan. Valkea loimi tosin söi lopullisessa työssä keltaista ja liinasta tuli huomattavasti vaaleampi kuin olin alunperin ajatellut, mutta toisaalta se on nyt ihanan raikas ja sopii kaikesta huolimatta hyvin meille.

Liinan kuvioksi muodostui siksak valkean loimilangan ja keltaisen kuteen vuorotellessa.

Kuosiksi valitsin siksakin, joka miellytti minua paitsi graafisuutensa puolesta, myös siksi, että se oli helppo tehdä. Kuvio syntyi, kun polkusilla polki vain koko ajan ykkösestä neloseen (1-2-3-4). Ei tarvinnut miettiä liikaa mitään erilaisia polkuskuvioita näin ensimmäisellä kerralla kuviota kutoessa. :)

Liinan päät huoliteltuna. Liina on tässä kaksinkerroin, joten alalaidassa näkyy taite nurjaltapuolelta,
vähän ylempänä on huoliteltu pää oikealta puolelta kuvattuna.

Liinan päädyt huoliteltiin ompelemalla. Ensin reunaan kudottu palttinasidos huoliteltiin kolmi-askel siksakilla ja sen jälkeen käännettiin tuo palttinaosuus eli noin 3,5 cm, silitettiin taite (helpompi ommella, sillä pellavakangas on melko jäykkää) ja sen jälkeen ommeltiin taitos ihan suoralla ompeleella. Itse viimeistelin liinan huivin tapaan kotona ja koska en ompelukonetta kovin usein kaapista kaiva, niin liinan viimeistely otti aikansa. Siis kun tämän kudoin maaliskuussa, niin reunat ompelin vasta nyt elokuussa. *ups*

Valmis liina kaksinkerroin taitettuna.

Valmis liina on sellainen parimetrinen ja näyttää kyllä todella kivalta tummaa puupöytää vasten. Mutta kuten tästä viimeisestä kuvasta näkyy, niin liinan yleisilme on melko vaalea tuon valkean loimilangan ansiosta.


torstai 27. elokuuta 2015

Kudontaa osa 1

Apologies to my non-Finnish-speaking readers, but this post will be in Finnish only. It's my handicraft school post about weaving.

Mikä siinä mahtaa olla, että näiden käsityökoulupostausten kirjoittaminen on aina niin työlästä ja niitä vain lykkää ja lykkää? Nytkin on ollut kuukausitolkulla aikaa kirjoittaa kevään töistä postaukset, mutta näin sitä ollaan jo uuden lukukauden kynnyksellä ja postaukset on tekemättä... Yritetäänpä nyt korjata tilannetta edes vähän. Koska kudonta oli monivaiheinen jakso loimen luonnista valmiiden töiden viimeistelyyn, niin jaan sen kahteen eri postaukseen. Tänään luvassa on enemmän tekstipainotteinen postaus kudonnan valmisteluista ja kutomisen "teoriasta". Huomenna seuraa sitten kuvien kera työt, jotka kudontajaksolla tein.

Viime kevät siis alkoi käsityökoulussa kutomalla. Kudontajakso alkoi loimen luomisella ja puille laitolla. Teimme rinnakkain kahta eri työtä kaksilla eri kangaspuilla (kaitaliina tms. pellavaloimella ja huivi villaloimella). Pellavaloimen opettaja oli laittanut puille jo valmiiksi, mutta huiviloimi luotiin yhdessä ja sen jälkeen jokainen pääsi osallistumaan myös loimen laittamiseen kangaspuille.

Kudonnassa loimen lankaluku määräytyy loimen leveyden ja tiheyden perusteella. Tiheys tarkoittaa tässä lankojen lukumäärään yhdellä senttimetrillä. Tiheys ja loimen leveys siis määrää, että kuinka monta yhtä pitkää lankaa loimeen tarvitaan. Loimen pituus puolestaan määrittyy sen mukaan, että kuinka monta senttimetriä (käytännössä metrejä) kukin kutoja suunnittelee kutovansa. Loimi siis luotiin meille kaikille oppilaille yhtenäisenä, sillä loimen luonti ja kangaspuille laitto on aikaa vievää hommaa eikä olisi ollut mitään järkeä tehdä sitä osissa. Loimi luotiin luomapuille kahdelta puolalta sisaruksina. Pituuden tasaamiseksi loimi luotiin ristiin. Kun riittävä määrä loimea oli luomapuilla, niin tiuhdat ja pohjukat sidottiin ja sen jälkeen loimi palmikoitiin käsittelyn helpottamiseksi.

Luomapuille luodun loimen palmikointi.
Loimen laittaminen kangaspuille on niin monivaiheinen ja vieraita termejä vilisevä operaatio, että en ala sitä kokonaisuudessaan tähän avaamaan. Olennaisia vaiheita on kuitenkin loimen jakaminen käärinpirtaan, loimen kiertäminen tukille, loimen kohottaminen ja tiuhtavarpojen laittaminen, pohjukoiden leikkaaminen, niisinnän esivalmistelut, niisiminen, pirtaan pistely, loimen laskeminen, pirran asettaminen luhaan, alkusolmujen teko, tasoituslangan laittaminen sekä välittäjien ja polkusten sitominen.

Huiviloimen laitto kangaspuille vaiheessa.
Loimi kierretty tukille, mutta ei esim. niisitty vielä.
Pellavaloimi toisilla kangaspuilla.
Välittäjät ja polkuset sitomatta, muuten valmiina kangaspuilla.

Itse kutomisessa on kolme vaihetta:  

  • Viriön avaaminen Tapahtuu polkemalla kangaspuiden alla olevia polkusia eli puisia polkimia, jotka on sidottu kiinni välittäjiin ja määrää sitä, että mitkä loimilangat milloinkin nousevat tai laskevat. Polkusten määrä ja niiden polkemisjärjestys vaikuttavat kudottavaan kuvioon.
  • Kuteen heittäminen viriöön Sukkulalle puolattu kude heitetään avattuun viriöön eli loimilangoista muodostuvaan "tunneliin" toisesta päästä ja otetaan vastaan toisesta päästä.
  • Kuteen lyöminen luhalla kankaansuuhun. Eli luhaa keskikohdasta pitämällä vedetään kangas tiukasti kankaansuuhun - eli lähelle kutojaa, johon kangasta alkaa muodostua. Kuteen lyöminen luhalla on siinä mielessä harhaanjohtava nimitys omasta mielestäni, että esimerkiksi villaloimeen villalangalla kutoessa kudetta ei todellakaan lyöty tai "paukutettu" vaan kevyesti vetämällä painettiin.
Kun kangasta alkaa muodostua, niin kankaansuuhun viritetään pingotin, jotta kankaansuu pysyy yhtä leveänä kuin pirrassa. Pingotinta siirretään riittävän usein kudonnan edetessä ja se irrotetaan kankaasta aina, kun kutominen lopetetaan. Tarpeen mukaan loimea lasketaan ja kiristetään, jotta kutomisväli pysyy suunnilleen samanlaisena läpi koko työn. Loimea lasketaan tukilta kampea kääntämällä ja kiristetään puolestaan toista kampea kääntämällä.

Tässä kudonta meneillään. Kankaansuuhun viritetty pingotin, sukkula viriön sisällä.
Huomenna sitten lisää vielä itse kudontatöistä eli huivista, joka näkyy yllä olevassa kuvassa, ja kaitaliinasta.

lauantai 27. joulukuuta 2014

Puupiirros

Syksyn viimeinen käsityökoulujakso piti sisällään puupiirrosta. Etukäteen en tiennyt oikein mitä odottaa, mutta mitenkään yltiöpositiivisesti en aiheeseen suhtautunut, sillä en ole mitenkään hyvä piirtäjä. Ensimmäinen ilta käytiin läpi mitä puupiirros on ja pohjustettiin puulaatat seuraavaa kertaa varten. Helpotukseni oli suuri, kun selvisi ettei tarvitse piirtää vapaalla kädellä vaan kuvan voi työstää esim. valokuvasta, siirtää sen laatalle ja sitten kaivertaa. Puupiirros on siis taidemuoto, jossa kuva kaiverretaan ohuelle puulaatalle ja sen jälkeen vedostetaan väreillä paperille. Vedostuskertoja voi olla eri määriä, riippuen millaista lopputulosta haetaan ja monellako värillä halutaan vedostaa. Meillä lähtökohtana oli kaksivärinen vedos, mutta vedostuskertoja saattoi lopullisessa työssä olla enemmänkin kuin kaksi.

Ensimmäinen ilta oli siis perehtymistä aiheeseen ja laatan pohjustusta ja sen jälkeen yhtenä viikonloppuna työskenneltiin sekä lauantai että sunnuntai. Ihan ensimmäisenä piti saada kuva laatalle ja sitähän sitten lähdin tekemään ihan perinteisellä kuvansiirtomenetelmällä - eli kuvan ääriviivojen läpikäynti lyijykynällä ja sen jälkeen kuvan painaminen laatalle ja toiselta puolelta mustaaminen lyijyllä.

Valokuvasta kuvankäsittelyohjelmalla tehty mustavalkokuva peikonlehdestä, ääriviivat käsitelty lyijykynällä.
Kuvan siirtoa paperista puulaatalle.
Kun kuva oli siirretty, niin laattaa alettiin kaivertaa pienillä U ja V taltoilla tai veitsen avulla. Talttaaminen vaatii kärsivällisyyttä, rauhallisuutta ja voimaa. Piti myös osata lukea puun syysuuntia, jotta sai taltattua parhaalla mahdollisella tavalla eikä taltta lipsunut kuvan ulkopuolelle. Veistäessä laatta tuettiin pöytään teipattuihin puukulmiin, jotta toisella kädellä ei tarvinnut painaa niin kovasti laattaa vasten pöytää vaan sai tukea noista kulmista. Itse siis kaiversin laatan niin, että kaiversin kuvan laatasta pois, jolloin vedostaessa itse lehti tuli aina taustan värisenä. Toinen vaihtoehto olisi ollut kaivertaa laatasta tavallaan leimasin, jolloin laatasta olisi kaiverrettu pois kaikki muu paitsi itse kuva. Minä päädyin kuitenkin kaivertamaan pois kuvan ihan jo senkin takia, että leimasinten kanssa teen hommia niin paljon muutenkin, että nyt halusin kokeilla vähän toisenlaista. :)

Laatan kaiverrus melkein valmiina.
Syyn suuntaisesti myötäsyyhyn kaivertaessa taltta vuoli puuta kuin veitsi voita, vastasyyhyn päin homma oli vähän tikkusempaa. Kaikkein hankalinta kaivertaminen oli poikkisyyhyn - silloin voimaa piti käyttää paljon enemmän ja lopputulos oli epäsiistimpää. Oksankohdat olivat todella tuskallisia kaiverrettavia, mutta onneksi vaneria kaivertaessa oksat olivat vain yhdessä viilukerroksessa, joten kauhean syvältä oksankohtia ei kuitenkaan tarvinnut pois kaivertaa. Kun laatta oli kaiverrettu, niin alkoi itse vedostaminen, joka tehtiin japaninpaperille.

Ensin laatan kaivertamattomalla puolella vedostettiin kuvalle tausta. Väriä telattiin lasilevyn kautta pienellä kumitelalla laatan pintaan, minkä jälkeen laatta painettiin paperille. Kun laatta oli paperilla, niin koko komeus liu'utettiin pöydän reunalle ja käännettiin varovasti ympäri niin, että paperi tuli päälle. Sen jälkeen paperin päälle laitettiin voipaperia ja sen päältä alettiin vedostaa paperia lusikalla tai vedostusluulla. Eli koko paperi käytiin läpi hieroen lusikkaa/vedostusluuta paperin pintaan voipaperin läpi. Vedostaessa pystyi vaikuttamaan todella paljon siihen, miltä lopputulos näytti ja miten voimakkaasti väri tarttui paperiin. Alla on pari erilaista taustaa vedostettuna.

Tausta vedostettu vihreällä. Vaaleammissa kohdissa vedostettu todella kevyesti,
joten väriä ei ole tarttunut niin paljon kuin tummemmissa kohdissa.
Tausta vedostettu kahteen kertaan - vihreällä ja kullalla.
Kun tausta oli valmis, niin sen jälkeen toisella värillä vedostettiin taustan päälle itse kuva. Jälleen siis väriä lasilevylle, siitä värin telaaminen tasaiseksi kumitelaan ja sen jälkeen värin telaaminen itse puulaatalle. Värin telaamisessa piti olla todella ripeä, sillä etenkin meidän käyttämät vesiliukoiset värit kuivuivat todella nopeasti.

Märkä laatta, jolle telattu oranssia väriä. Vihreä väri lehdessä johtuu aiemmista vedostuskerroista, jolloin puu on imaissut värin niin, ettei se lähde edes pesemällä kokonaan pois.
Itsehän aloitin tuon vedostamisen kuitenkin ns. peppu edellä puuhun -menetelmällä eli innokkaana asiaa sen enempää miettimättä vedostin ensin kuvan puhtaalle paperille ja taustan vasta sitten sen jälkeen. Eli tuo ylläoleva kuva laatasta on myöhemmiltä vedostuskerroilta, alla näette ihkaensimmäisen vedostuksen...

Ei mennyt ihan niin kuin piti... Vasemmalla laatta vedostuksen jälkeen puhdistettuna, oikealla vedos, joka siis vedostettu suoraan puhtaalle paperille ilman taustan vedostamista ensin.
Noh, kun tumman vihreällä vedosti tuon kuvan ensin (eli kuvan ympäristö tuli tummanvihreäksi), niin sen jälkeen vedostin "taustan" tuohon päälle, jolloin itse kuvaan tuli väriä ja samalla toki myös tuon tummanvihreän päälle tuli kerros toista väriä.
Ensimmäinen valmis työ. Vähän väärässä järjestyksessä, mutta kiva lopputulos.
Lopputuloksesta tuli siis oikein kiva, vaikka työjärjestys olikin hieman nurinkurinen. :) Tumman vihreän päälle vedostin siis keltaisella, jolloin vihreä kehys muutti vähän väriään vaaleammaksi ja lehdestä tuli keltainen. Nuo muutamat vihreät jäljet lehdessä tuovat kuvaan mielestäni kivasti eloa ja ovat puupiirroksessa ihan sallittuja - ne ovat siis vähän korkeampia veistokohtia, jolloin vedostaessa väriä on tarttunut myös niihin ja ne tuovat puupiirrosmaista jälkeä lopulliseen työhön.

Oikeassa järjestyksessä tehty työ, jossa käytetty liukuvärjäystä.
Vedostaessa väreillä pystyi myös vähän leikittelemään. Itse tein kelta-oranssin liukuväritaustan eli taustaa telatessa levitin värin niin, että toiseen reunaan tuli keltaista, toiseen oranssia ja keskellä värit liukuivat toisiinsa. Kun sitten itse kuvan vedostin keltaisella, niin lopputulos näyttää tuolta kuin ylläolevassa kuvassa. Toisessa reunassa lehden ääriviivat eivät näy niin selkeästi, mutta tykkään tosi paljon tuosta keltaisesta hehkusta, mikä työn siinä reunassa on.

Vihreä tausta, keltaisella vedostettu päälle.
Vaikka aluksi suhtauduin puupiirrokseen vähän epäilevästi, niin tämä vei minut kyllä mukanaan. Mietinkin jakson lopussa, että miksi tähän niin tykästyin ja luulen, että osasyynä olivat minulle rakkaat materiaalit: puu ja paperi. Paperiaskartelu on tällä hetkellä harrastus numero yksi ja puun työstämisestä olen pitänyt aina. Tässä yhdistyivät nuo kaksi, joten eihän tästä voinut olla pitämättä. ;)

Tärkeimmät opit:
  • Laatan kaivertamisessa tarvitaan kärsivällisyyttä ja voimaa
  • Lue puuta jo suunnittellessasi kuvaa laatalle, sillä syysuunta vaikuttaa todella paljon siihen, miten helppoa tai vaikeaa kaivertaminen on
  • Huolehdi, että työvälineet (taltat ja veitset) ovat teräviä
  • Vedostus vaikuttaa lopputulokseen todella paljon ja samalla laatalla voi saada hyvinkin erilaisia vedoksia - jopa samoilla väreillä - riippuen siitä, miten vedostaa
  • Värien telaamisessa täytyy olla nopea eikä jäädä liikaa hinkkaamaan, muuten väri kuivuu ja pahimillaan vedostaessa paperi tarttuu kiinni laattaan (näin ei onneksi käynyt, mutta lähellä oli)
  • Värien sekoituksessa pätee sama kuin kankaanvärjäyksessä: lopputulos voi yllättää
  • Vaikka on periaatteessa tietty työjärjestys, niin vahingossa (tai tarkoituksella) työjärjestyksestä poikkeamalla voi saada hienoa jälkeä myös