One for the boys

Passion for Promarkers -haasteessa on viikon 217 aiheena "one for the boys". Eli työn pitäisi olla pojalle/miehelle suunnattu ja tietenkin työssä tulee käyttää Letrasetin tuotteita. Tässä korttini, jolla osallistun haasteeseen.

Mustalle korttipohjalle on kiinnitetty sinistä ja punaista kartonkia. Kartonkien yhtymäkohtaan on liimattu keltaista nauhaa. Leimasin on Papermanian Nostalgia Pastimes (Designed by John Byars) -setistä, jonka ostin kesälomareissulla Askartelupuoti Piasta Jyväskylästä. Kuva on väritetty ProMarkereilla, samoin kuin puiset napit. Onnea-teksti on koottu ääriviivatarroista ja kehystetty samoilla kartongeilla, joita on taustana. Tekstiblokki on kohotettu taustasta 3D-tarrapaloilla.

Viikon 215 Passion for ProMarkers-haasteeseen osallistuin tällä värikkäällä koirakortilla (kovin sattuukin aina iloiset värit näihin haastekortteihin...) ja onnetar suosi minua arvonnassa! :) Sain palkinnoksi aivan mielettömän ihania Michele R Designsin digipapereita. Kyllä meinasi valinnanvaikeus iskeä papereita katsellessa - ovat kaikki niin uskomattoman upeita. Suosittelen ehdottomasti, että käytte katsastamassa Michelen paperit!

Tölkkiklipsuvirkkailua

Innostuin kesällä tölkkiklipsuista tehdyistä koruista ja laukuista, mutta koska en ole paljon peruskoulun jälkeen virkannut, niin totesin tarvitsevani hommaan opastusta. Pääsin onneksi Työväenopiston kurssille "Virkataan tölkinavausrenkaista", joka alkoi viikko sitten perjantaina tölkkiklipsuihin tutustumisella ja niiden muokkaamisella käsitöihin sopivaksi. Viikon verran oli aikaa hankkia sitten tarvikkeita ja tänään ja huomenna tehdään varsinaiset käsityöt. Tässä tämän päivän saavutuksia...

Tässä rannekoru, jonka virkkasin ensimmäisenä. Halusin oppia tekemään isoa, sileää pintaa, jos joskus myöhemmin innostun vaikka tekemään laukun. Laukkuun käy siis tämä sama tekniikka, kerroksia vaan tulee luonnollisesti aika paljon enemmän. Niin ja sitten täytyy tietty virkaata myös pohja ja päädyt. Laukkuun klipsuja menee helposti vähintään 300 kappaletta samanlaisia klipsuja. Minun varastoni on tällä hetkellä ehkä yhteensä noin 300 klipsua - ja siinä on ainakin kolmea eri mallia. Ehkä muutenkin on ihan hyvä aloittaa tämmöisistä vähän helpommista ja pienemmistä töistä, niin saa tekniikan haltuun ilman, että tuskastun työn suuruuteen. Aluksi virkkaaminen ja klipsujen käsissä pitäminen yhtäaikaa tuntui ihan epätoivoiselta, mutta yllättävän nopeasti sain ideasta kiinni ja virkkaaminenkin alkoi sujua. :)

Kiinnitys on magneettisella korulukolla, joka on helppokäyttöinen, mutta ei ehkä ihan niin vahva kuin olisin toivonut. Kovin kovaa nykäisyä ei tarvitse, kun lukko aukeaa...

Virkkaamisen lisäksi pujottelin pari kaulakorua satiininauhalla. Tässä tummansinistä satiininauhaa ja kiinnitys sydämen mallisella korulukolla. En ole koskaan ennen tehnyt kaulakoruja tms., joihin olisi pitänyt pitänyt kiinnittää lukkoja, joten siinäkin oli uutta oppia tälle päivälle. Tuo on kyllä ihan hauskaa hommaa - ehkäpä innostun jossain vaiheessa kokeilemaan myös esim. helmikoruja.

Lisää kirjanmerkkejä

Joku aika sitten postasin pari kirjanmerkkiä tänne blogiin korttien joukkoon. Tässä muutama mallikappale lisää. Punaisen olen tehnyt jo aikoja sitten ja se on jo mennyt käyttöönkin. Nuo kaksi muuta on tämän viikon tuotoksia.

Tässä itse kirjanmerkki on DCWV:n Tradewinds Mat Stack with Foil -lehtiön kartonkia. Lisänä kultaisia ääriviivatarroja, jotka valitettavasti näkyvät kuvassa hieman huonosti... Vasemmassa reunassa on ääriviivaboordi ja lisäksi siellä täällä on kiehkuraisia ääriviivasydämiä.

Tässä sitten hieman neutraalimpi kirjanmerkki. Taustana harmaa kartonki, johon kerrostettu tumman ruskeaa kartonkia ja silppulaatikon pohjalta löytynyttä kuviopaperia. Kuviopaperin pallukoissa on glitteriä, mutta se ei valitettavasti näy kuvassa kovin hyvin. Lisänä perhoskuosista washiteippiä.

Viimeisenä hieman syksyn väriloistoa. Tummanruskealle kartongille on liimattu ekopaperia, jonka ympärille on kiepautettu vihreä-ruskea-pronssista lehtikuosista nauhaa. Nauhan kiinnittäminen paperin ympärille oli melko haastavaa, koska nauhan reunoissa on ohut rautalanka ja sen taittelu ohuen paperin päälle oli siksi vähän niin ja näin. Niinpä nauha sitten tietenkin meni hieman vinoon... Lisäksi lävistäjällä leikelty vaahteranlehtiä erivärisistä jämäpapereista. Illalla sisätiloissa kuvaaminen on hieman haastavaa, joten valotus ei ole ihan onnistunut - pahoitteluni siitä. Pitäisi varmaan rakentaa joku ministudio näiden askartelutöiden kuvaamista varten...

Synttärikortti miehelle

Tytöille ja naisille synttärikortit syntyy jotenkin tosi helposti, mutta miehille kortteja tehdessä joutuu inspiraatiota kaivamaan aina vähän enemmän. Tässä kuitenkin yksi esimerkki miehelle tehdystä syntymäpäiväkortista.

 

Tummanruskea korttipohja näkyy valokuvassa taas ihan sairaan huonosti, mutta kyllä siellä sellainen korttipohja on. :) Kuviopaperit on Wellington 6" x 6" paperikosta, samaten kuin ihana nallukka, joka on eksynyt työkalupakkiin. Tausta on kehystetty valkealla paperilla. Lisänä washiteippiä ja haaraniitit. Teksti on leimattu Tulip - Birthday gifts -setin tekstileimalla ja paperi on kohotettu 3D tarroilla.

Tässä takakannesta otetusta kuvasta näkyy vähän paremmin tuo korttipohja. Paperit samasta setista kuin etukannessakin, "Handmade by" -leimasin on FinnStamperin.

Ympyröitä, ympyröitä

Tilasin viime viikolla Paperellasta stansseja, kun etsin erikokoisista ympyröistä koostuvaa stanssisettiä ja samalla törmäsin ihanaan Tim Holtzin kellostanssiin (Weathered Clock), jota olen himoinnut jo pitkään. Stanssia ei ole kuitenkaan ollut enää esim. Sinellissä enkä ole saanut aikaiseksi tilata sitä mistään ulkomaisesta nettikaupasta. No nyt onneksi ei tarvinnut tilata ulkomailta, kun Paperellasta löytyi samalla kuin Nellie's multi frame's. :)

Ympyröitä piti tietenkin päästä heti testaamaan oikein urakalla, joten tässä lopputulos.

Kissa on Penny Blackin "The touch of love" -setistä ja väritetty ProMarkereilla. Kuviopaperi on jostain vanhasta skräppipaperisetistä, mutta en kuolemaksenikaan muista, että mistä. Kaikki on kehystetty violetilla kartongilla. Kuviopaperissa oli jonkin verran jo glitteriä, mutta lisäsin sitä vielä joihinkin kohtiin Sticklessin muodossa. Ympyröitä on osittain korotettu erikokoisilla 3D-paloilla, joten kortissa on hieman kolmiulotteisuuttakin.

Takakanteen laitoin kuviopaperia isona pintana ja siihen sitten muutama stanssiympyrä, joista osa myös korotettu 3D-tarroilla.

Pari kirjanmerkkiä

Vaikka kortit ovatkin ihania ja niitä tulee tehtyä eniten, niin korttien ohella teen myös jonkun verran kirjanmerkkejä. Tässä pari jo vähän vanhempaa esimerkkiä, joista olen kuitenkin itse tykännyt kovasti.

 

Musta kirjanmerkki tuli tehtyä Halloween mielessä. Kartongin ympäri on kierretty kuitukangasta seitiksi ja lisänä on erivärisistä silppupapereista kuviolävistäjällä leikeltyjä vaahteranlehtiä. Kirjanmerkin saajalle tuo toi Halloweenin sijaan mieleen syksyn ja ensimmäiset pakkasaamut, mutta koska sai itse tuon muutamasta vaihtoehdosta valita, niin ehkäpä Halloween-henkisempi olisi jäänyt valitsematta. Eli vaikkei muut ehkä aina näe työtä samalla tavalla kuin mitä itse, niin se ei todellakaan tarkoita, että työ ei olisi onnistunut - ehkä jopa päin vastoin. Kuvakulma on hieman hassu, kun on otettu aavistuksen sivusta, mutta valitettavasti tästä ei parempaa kuvaa ole saatavilla. Kirjanmerkki on siis kaksiosainen.

Vihreä kirjanmerkki on todella simppeli. Vihreään helmiäiskartonkiin on liimattu irtokirjamista teksti "My Book" ja lisäksi liimattu pieniä ääriviivakukkasia ja perhosia. Simppeliydessään tämä on yksi kaikkien aikojen suosikeistani.

Cute one for the boys

Bongasin The Cutie Pie Challenge -blogin joku aika sitten surffailtuani erinäisissä askartelublogeissa ja totesin, että tuohon on pakko osallistua. Tämän kertaisen haasteen (#53) aihe on "A cute one for the boys" eli kuten haasteen nimikin jo kertoo, söpöä korttia pojille kaivataan. Tässä minun korttini haasteeseen.

Korttipohja näkyy vähän huonosti mustalla kuvausalustalla, mutta pohja on siis tummansininen. Vaaleansininen paperi on kuvioitu Big Shot starter kitissä mukana tulleella kohokuviointitaskulla. Kuviopaperi on silppulaatikosta löytynyt palanen. Ihana karhuherra on tästä Sinellistä ostamastani Wellington tarra-arkista, liimattuna ekopaperille. Yläkulman tiketit on stanssattu ekopaperista ja kuviopaperista Sizzixin Framelits Tickets -stanssisarjan pienimmällä stanssilla. Naru on kierrätetty jostain lahjapaketista ja teksti on kultainen ääriviivatarra. Kukat on tuttuun tapaan Papermanian. Värjäsin ne ProMarkereilla vaaleansinisiksi ja laitoin keskustoiksi Liquid Pearlsilla pieniä helmiä.

Uusia ovia ja avain onneen

Yleensä tuunailen tulitikkurasioita joulun alla pieniksi viemisiksi, mutta toisinaan tulee rasioita koristeltua muulloinkin. Tämän rasian tein henkilölle, joka lähti rohkeasti ottamaan omaa aikaa ja etsimään uusia haasteita työelämässä.

Sinellistä ostettu talonmallinen tulitikkurasia sai pintaansa Papermanian Ahoy There! -paperikon paperit, joista stanssasin myös 3D tarrapaloilla kohotetut kuviot. Rakennukset ovineen symboloi uusia ovia, jotka rasian saajalle toivottavasti pian avautuu ja Sizzixin stanssilla tehty sydänavain symboloi avainta onneen, joka noiden ovien takaa toivottavasti löytyy. Lisänä Papermanian rusetti, joka on samaa sarjaa papereiden kanssa.

Love is in the air...

Tämän viikon (week 215) Passion for ProMarkers-haasteessa on teemana “perfect pets”, joten pakkohan tuohon haasteeseen on osallistua. :)

Tämä suloinen Penny Blackin hauvaleimasin on "The touch of love" -setistä, tosin leimakuvasydän on korvattu stanssatulla pikkusydämellä, jonka kuorrutin Glossy Accentilla. Korttipohja on neliönmallinen, mutta kuviopaperi - tai no melkeinpä kartonki - on tarkoituksella vedetty ylileveäksi niin, että tulee korttipohjan molemmilta reunoilta yli. Tuo pirteä pallokartonki on DCWV:n Tahiti Beach Stack -lehtiöstä ja kuvan pikkusydän on siis stanssattu samasta kartongista. Kukat on Papermanian paperikukkia, jotka väritin myös ProMarkereilla ja kuorrutin Sticklesillä, sävy "Diamond". Kukkien keskustoina on haaraniitit. Leimakuva on stanssattu Sizzixin Framelits setillä "Tickets" ja reunat on mustetettu Distress Inkin sävyllä "Walnut stain". Teksti, joka on koirien kanssa samasta setistä, on leimattu valkealle kartonginpalaselle, jonka reunat on mustetettu tuolla samaisella Distress Inkillä ja teksti on kohotettu pohjasta 1mm kohotarrapaloilla.

Huovutettu väriympyrä

Eilen oli Käsityökoulun toinen päivä ja ohjelmassa oli huovutusta. Tasohuovutimme luonnonvalkeasta (eli värjäämättömästä) villasta pohjan ja sen jälkeen neulahuovutimme siihen kiinni "väriympyrän". Värien ei tarvinnut olla ympyrän muodossa, mutta työstä piti löytyä päävärien lisäksi yhdeksän väliväriä. Välivärisekoitukset tehtiin karstaamalla.

Minä olin siinä ryhmän puoliskossa, joka aloitti karstaamalla värejä. Oli todella mielenkiintoista A) karstata ja B) nähdä miten eri tavalla eri värit sekoittuivat yhteen. Joistain sai todella tasavärisiä sekoituksia, kun taas toisissa eri väriset villakuidut erottuivat selvästi.

Karstattu oranssi villapallero

Tasohuopa tehtiin kasaamalla karstalevykerroksista huopalevy vuorotellen pitkittäin ja poikittain. Kun kerroksia oli vähintään viisi (minulla lopulta seitsemän, kun kerrokset olivat niin ohuita) oli aika mennä kastelemaan työ ennen rullausta. Litran pulloon sekoitettiin kuumaa vettä ja Marseille-saippuaan suunnilleen suhteessta n. 1 rkl saippuaa ja 0,5l vettä. Pullon korkkiin oli tehty neulalla pieniä reikkiä, joista saippuavettä oli helppo ruiskuttaa huopalevylle. Tarkoitus oli kastella huopalevy kauttaaltaan läpimäräksi, mutta kuitenkin niin ettei työ lillunut vedessä. Kun kuplamuovin päälle asetettu työ oli kauttaaltaa märkä, käännettiin osa muovista vielä työn päälle, minkä jälkeen työtä alettiin rullata pitkän, pyöreän puupalikan ympärille. Kun työ oli rullattu muovissa puupalikan ympärille, niin koko komeus käärittiin vielä pyyhkeeseen, joka imisi saippuavettä itseensä. Sen jälkeen työtä rullattiin tuossa paketissa koko vartalon painoa hyödyntäen noin sata kertaa niin, että koko työn leveys tuli käytyä läpi. Sen jälkeen paketti avattiin, huopalevy käännettiin 90-astetta, "lämmitettiin" kuumalla saippuavedellä kevyesti ja rullattiin uudelleen. Kaksi kertaa olisi periaatteessa pitänyt riittää huopumiseen, mutta minulla jäi jotain villasäikeitä "auki" työn pintaan, joten rullasin vielä kolmannenkin kerran.

Rullaamisen jälkeen työ huuhdeltiin kuumalla vedellä ja vanutettiin paiskomalla lavuaarin pohjalle. Kun työ oli sopivan vanunut ja siinä alkoi näkyä huoparypyt, niin villakuidut suljettiin huuhtelemalla työ kylmällä vedellä. Tai siis olisi pitänyt sulkea, minulta se jäi tekemättä... Kun ylimääräiset vedet oli puristeltu pois, niin työ laitettiin hetkeksi kuivumaan.

Rullattu ja vanutettu huopalevy

Lounastauon aikana tasohuopa oli sen verran kuivahtanut, että sain siirtyä neulahuovuttamaan karstaamiani värejä kiinni tasoon. Neulaus oli todella hauskaa hommaa. Huovutusneulassa on pieniä nystyröitä, jotka vievät huovutettavat kuidut alustaan ja kuidut huopuvat kiinni sen ansiosta. Työn alla käytetiin vaahtomuovipalikkaa, joten neulaa sai huoletta tökkiä työn läpi. Tärkein oppi oli, että ensin kannattaisi kuvio neulata vain hyvin kevyesti paikoilleen, jotta tarvittaessa kuviot saa vielä irti ja niiden paikkaa voi vaihtaa... Minä tietysti innokkaana aloin heti tikkaamaan villaa mahdollisimman hyvin kiinni alustaan, joten jos/kun olisin halunnut vähän jonkun palluran paikkaa vaihtaa, niin sehän ei tietenkään onnistunut. Opettajalta tuli myös hyvä vinkki kahden ensimmäisen värin neulauksen jälkeen: jos huovuttaa paksumpaa kerrosta, niin se kannattaa tehdä kerroksittain - ei niin, että länttää koko villamöykyn kerralla tason päälle ja alkaa neulata sitä kiinni.  Ja täytyy myöntää, että helpommin sai siistiä jälkeä ja kuvion muotoa oli myös helpompi hallita, kun laittoi vain ohuita kerroksia kerrallaan.

Neulahuovutus menossa

Kun värit oli neulattu kiinni, niin työ viimeisteltiin vielä märkähuovuttamalla, hieroen värialueet tasolevyn pintaan hyttysverkon läpi saippuaveden avulla. Viimeistelyn ansiosta neulan jäljet tasoittuivat pinnasta. Lopuksi työ jälleen huuhdeltiin kuumalla ja kylmällä vedellä.

Kaikki värit paikoillaan, reunat miten sattuu...

Minä en tajunnut siistiä työn reunoja ennen kuin aloin rullaamaan huopalevyä tasohuovaksi, joten lopuksi viimeistelin työn leikkaamalla pahimmat epätasaisuudet reunoilta pois. Leikkaaminen ei ole suositeltavaa, mutta mua häiritsi epämuotoinen työ niin pahasti, että otin kuitenkin sakset käteen. Leikkaamisen jälkeen opettaja neuvoi vielä hieromaan reunat samalla tavoin verkon läpi saippuavedellä kuin väritkin, jotta saksien jälki pehmeni. Ja tuon viimeistelyn ansiosta reunoista tulikin taas yllättävän "huopamaiset". Lopuksi jälleen huuhtelu ja sitten työ kuivumaan tasona.

Valmis työ kuivumassa

Mitä opin?
- no ylipäänsä kaikki perusjutut: karstaamisen, huopalevyn rakentamisen, tasohuovutuksen, neulahuovutuksen, työn viimeistelyn
- karstaamalla saa todella kätevästi sekoitettua värejä, mutta eri värit sekoittuvat eri tavoin
- työn reunat kannattaa siistiä heti, kun huopalevy on kasassa - ennen kuin alat kastelemaan ja rullaamaan työtä
- neulaaminen kannattaa aloittaa kevyesti; aluksi vain muutamalla neulanpistolla kuvio kiinni, jotta tarvittaessa voi tehdä vielä korjauksia
- neulatessa siisteimmän lopputuloksen saa, kun neulaa mahdollisimman ohuita kuitukerroksia ja jos neulattavaan värialueeseen tms. tarvitsee saada paksuutta, niin sitten kannattaa vain lisätä kerroksia pikkuhiljaa

Huovutus oli kaikenkaikkiaan älyttömän kivaa, vaikka tämmöiselle pienelle perfektionistille opetteluvaihe on aina hieman hermoja raastavaa. Kaikkein pahinta tässä oli se, että virheen korjaaminen on vaikeaa tai mahdotonta, jos menee vähän liian pitkälle työvaiheissa... Esim. neuloessa/ommellessa voi aina purkaa, mutta huovuttaessa sitä vaihtoehtoa ei ole jos kuidut on jo huopuneet yhteen. Eli maltti on valttia. Suunnittelulle ja eri työvaiheiden miettimiselle pitäisi antaa vieläkin enemmän aikaan ja kuvion sommittelussa pitäisi tosiaan neulata kuviot aluksi paikoilleen vain hyvin kevyesti ennen kuin niitä kunnolla huovuttaa kiinni. 

Siihen nähden, että tämä oli eka huovutustyö ikinä, työstä tuli ihan kohtalainen. Mutta tietysti kun rima on itsellä aika korkealla niin on vaikea hyväksyä sitä, että värit eivät ole ihan keskellä huopalevyä eikä kuviokaan ole ihan sellainen kuin pitäisi. Niin ja violetin sävyistä osa näyttää enemmän ruskealta kuin violetilta (tosin kuva vähän vääristää, luonnossa värit näyttävät aavistuksen oikeammilta).

Tulevien neljän vuoden aikana tulen varmasti oppimaan paitsi erilaisia käsityötekniikoita myös epätäydellisyyden sietämistä paremmin. Olen jo ajatellut, että olen hyvin saanut karsittua itsestäni perfektionismia ja alkanut omaksua "riittävän hyvä" -asenteen, mutta eilinen tipautti minut kyllä taas maantasalle. Pitäisi muistaa, että harva on seppä syntyessään ja sen takiahan noita asioita harjoitellaan, mutta kyllä vaan on ärsyttävää, kun ei ekalla kerralla tule täydellistä. ;)

Tuotesuunnittelua

Tänään oli Käsityökoulun ensimmäinen varsinainen tunti. Ensimmäinen työ oli lähinnä orientoitumista tulevaan. Tuotesuunnittelu oli tunnin teemana ja tekniikkana oli paperimosaiikki tai sekatekniikka, jolloin paperimosaiikin ohella voi käyttää myös esim. värikyniä tai vesivärejä. Minä ajattelin käyttää sekatekniikka, mutta lopulta päädyinkin pelkkään paperimosaiikkiin, kun työstä tuli niin makea pelkällä paperilla. :)

Tehtävänkuvaus oli siis tämmöinen:
Tehdään tuotesuunnittelutyö A3 kokoiselle paperille oppijan valitsemalla tekniikalla. Käyttää voi esimerkiksi vesiväri-, liitu-, puuväri-, tai paperimosaiikkitekniikkaa. Harjoituksen tarkoitus on harjaannuttaa oppijaa omien tuotesuunnittelutöiden tekemiseen, silmälläpitäen omaa portfolion valmistusta.

Lisäksi opettaja rajasi tehtävää niin, että piti kuvata värein omaa syksyään.

Tältä näyttää minun syksyni:

  

Jossain vaiheesssa tuntui, että työstä tulee liian synkkä, kun tummia värejä oli niin paljon ja etenkin sininen levittyi niin laajalle. Mutta valmiina työ tuntui (ja näytti) mielestäni juuri siltä kuin sen kuuluikin. Se näytti nimenomaan minun syksyltäni.

Tämän tekeminen oli hauskaa ja paperi materiaalina tuntui tosi omalta (yllätys, yllätys - korttiaskartelija tykkää paperista!). Silti paperin repiminen ja liimapuikon kanssa työskentely toi jotenkin tosi lapsekkaan olon ja vaikka liima tahmoi sormet ja meinasi välillä käydä hermoille, niin samalla tämän tekeminen oli ihan älyttömän hauskaa! Minähän siis käytän liimaa aika vähän ja liimapuikkoja vielä vähemmän - tykkään yleensä suosia kaksipuoleisia teippejä ja liimakalvoja askarrellessa. Tämä toi kuitenkin mieleen lapsuuden askarteluhetket, jolloin ei todellakaan mitään kaksipuoleisia teippejä tai liimakalvoja käytetty.

Mitäs te lukijat tykkäätte?

Keltainen kiitos

Tämä kiitoskortti meni siskolleni, josta oli kovasti apua viime viikolla, kun sekä minun että mieheni aikataulut aiheuttivat haasteita mm. koiran ulkoilutuksessa.

Keltaiselle korttipohjalle on kerrostettu suikale ekopaperia, palanen kuviopaperia Papermanian Ahoy There! -lehtiöstä ja Elisabeth Bellin tyttönen, joka on väritetty ProMarkereilla. Leimakuva tuli Quick Cards Made Easy -lehden mukana samassa leimasinsetissä kuin kaksi muutakin Elisabeth Bellin tyttöstä, joita käytin tässä hyvin vaaleanpunaisessa kortissa ja tässä ensimmäisessä hieman runsaammassa kortissani. Kukat väritin myös ProMarkereilla ja keskustoiksi laitoin puolihelmiä sekä Liquid Pearlsilla tehtyjä pienempiä "helmiä". Teksti on kultainen ääriviivatarra, joka on liimattu ekopaperille.

Vähän runsaanpaa hempeilyä

Olen ihaillut esimerkiksi Karitan ja Lillemorin runsaita kortteja, mutta oma tyylini on ollut yleensä melko selkeä ja simppeli. Kesälomalla päätin kuitenkin haastaa itseäni ja pakottauduin kokeilemaan vähän runsaampaa tyyliä.  Tässä ensimmäinen kortti, jossa on jo vähän enemmän kerrosta ja koristetta. Aika simppeli tämä moneen muuhun verrattuna on edelleen, mutta minun kortikseni runsas. :) Tästä tuli kuitenkin oikein onnistunut versio, itse ainakin tykkään todella paljon!

Leimakuva on Quick Cards Made Easy -lehden mukana tullut Elisabeth Bellin leima ja kuviopaperit tulivat myös saman lehden kylkiäisinä. Tyttö on väritetty ProMarkereilla, hihansuita, hampaita ja helman kukkasten keskustoja olen vähän korostanut valkealla Pilotin geelikynällä. Nuottiviivasto on stanssattu valkoisesta kartongista Sizzixin stanssilla. Lisänä kakkupaperia, kuitukangasta, Papermanian kukkasia ja kukkien keskustoina on puolihelmiä. Kukkaset olen kuorruttanut Sticklesin kimalleliimalla sävy Diamond. Leimakuva on osin kehystetty vaaleanpunaisesta helmiäiskartongista Sizzixin stanssilla leikatulla kehyksellä.

Kuviopaperisydämet on stanssattu Sizzixin Love Story -setin Thinlits-stansseilla ja kohotettu kohotarrapaloilla sekä taustasta että toisistaan.

Tämän kortin myötä pääsin kerrosten ja koristeiden makuun siinä määrin, että vastaavanlaisia kortteja on tullut tehtyä useampikin. Vielä kun osaisi vaihtaa sitten tyyliä tyttömäisen hempeistä korteista johonkin muuhun... ;)

Vaaleanpunaista ja helmiä

Varoitus, tämä postaus voi aiheuttaa yliannostuksen vaaleanpunaista. :) Passion for ProMarkers Week 214 -haasteessa vaaditaan nimittäin vaaleanpunaista ja helmiä.

Leimakuva on Elisabeth Bellin Quick Cards-lehdelle suunnittelemasta setistä, joka tuli luonnollisestikin ko. lehden kylkiäisenä. Väritin kuvan ProMarkereilla ja leikkasin irti reunoja myöten. Kuviopaperi on PapeRPackin lehtiöstä ja sydämet ja vaaleanpunainen kakkupaperia muistuttava koriste on stanssattu Sizzixin Love Story-stansseilla. Sydämen reunoilla on Liquid Pearlsillä tehtyjä helmikoristeita, kaksikerroksisen kukan keskellä on helmihaaraniitti ja kolmen Sticklesillä kuorrutetun kukan keskustoina on puolihelmet. Kukat on Papermanian ja värjäsin ne ProMarkereilla.

Penny Black syksyn väreissä

Tänään on ihanan aurinkoinen ja lämmin - lähes kesäinen sunnuntai, mutta syksyisissä fiiliksissä osallistun Penny Black and More -haasteeseen.

Haaste kuuluu "The option of a sketch and/or Autumnal colours" eli työssä pitäisi hyödyntää joko annettua leiskaa tai syksyn värejä. Minä päätin yhdistää korttiini molemmat.

Penny Blackin ihanainen siili on the touch of love -setistä ja väritin leimakuvan ProMarkereilla. Myös siilin tausta on väritetty ProMarkerilla, sävy Honeycomb, ja sen jälkeen käyty läpi blenderillä, jotta taustaan tuli vähän eloa. Paperit on silppulaatikosta ja vihreä nauha joku jämäpätkä. Rusetin solmin oranssista kapeasta nauhasta, joka on tullut joskus jonkun Sinellin tarvikepakkauksen mukana. Vaahteranlehdet olen leikannut minilävistäjällä, jonka olen löytänyt joskus muistaakseni Tiimarin alekorista.

Korttipohja näkyy kuvassa aika huonosti (ulkona oli todella haastava valo, kun kuvasin tätä), mutta se on poltetun tiilen väristä kuviopintaista kartonkia.

Joulukortteilua osa 2

Kerroin jo aiemmin, että tein äidilleni joulukortteja. Jokainen kortti on erilainen, joten tässä vielä muutama maistiainen.

Penny Blackilla jatketaan, siili väritetty ProMarkereilla ja tehostettu valkealla geelikynällä. Lumihiutalereiät on leikattu Fiskarssin lävistäjällä. Kuviopaperi on Clas Ohlsonilta joskus ostamastani talviaiheisesta skräppäyssetistä ja teksti hopeinen ääriviivatarra.

Neljäs esimerkki Penny Blackin leimoilla tehdyistä korteista. Hiiri on väritetty ProMarkereilla, sukan pörröinen reunus Pilotin valkealla geelikynällä. Tummanharmaa kuviopaperi on Papermanian Capsule liquorice sherbet ja stanssattu leimakuvan tavoin Sizzixin Framelits-terillä. Lumihiutalepaperin olen leimaillut itse Penny Blackin lumihiutaleella valkoiselle kopiopaperille Distress Inkin sävyllä "iced spruce". Teksti on hopeinen ääriviivatarra.

Vielä yksi Penny Black. Leimakuva on väritetty ProMarkereilla ja stanssattu Sizzixin stanssilla. Saman stanssisetin erikokoisilla stansseilla leikattu kehykset punaisesta ja vihreästä kartongista. Lisänä vain puunappeja, jotka värjäsin ProMarkereilla punaiseksi. Tämä kortti on tekstitön, joten siihen voi sitten runoilla mieluisan tervehdyksen.


Tein valtaosan korteista siis noilla Penny Blackin ihanilla leimasimilla, mutta tein myös muutaman kuvattoman kortin. Tässä yksi esimerkki.

Tässä valkeasta Stucco-kartongista tehdyssä kortissa tausta on Distress Inkin "iced spruce" -sävyllä värjättyä kirjepaperia, punainen kuviopaperi on Forever Friendsin "A Christmas Tale" -paperikosta. Lisänä vain jostain lahjapaketista säästettyä ruskeaa narua, jonka olen nitonut kohotarrapaloilla kohotettuun kuviopaperiin. Pääosa kortissa on "Hyvää Joulua" -tervehdyksellä, joka on hopeinen ääriviivatarra.

Vaaleansiniset onnittelut

Tämän kortin tein Simply Cards & Papercraft -lehdessä (issue 114) olleen luonnoksen mukaan. Minulle vähän vieraampi värimaailma, mutta ei tästä yhtään hullumpi tullut. Pitäisi varmaan alkaa enemmänkin tehdä kortteja luonnosten mukaan, yleensä luonnostelen kortit ihan omasta päästä.

Vaaleansinisen korttipohjan leikkasin ja nuuttasin itse, kuviopaperi on Folia Bringmannin Party-paperikosta. Lisänä washiteippiä ja valkeasta kartongista ja kuviopaperista stanssattuja kuvioita. Stanssit on Sizzixin Thinlits "Love Story". Onnea-teksti on hopeinen ääriviivatarra.

Bloginamu A thousand sheets of paper-blogissa

Pieni mainos tähän väliin. A thousand sheets of paper -blogissa Amylla on jaossa mahtava sirkus-teemainen bloginamu. Tykkään Amyn korteista tosi paljon eikä tuo namusen kortti ole poikkeus. Erittäin hyväntuulinen ja pirteä kortti. :)

Muistikirja käsityökouluun

Kouluun tarvitaan tietenkin muistikirja, joten tuunasin sellaiset sekä itselleni että ystävälleni, joka aloitti kanssani käsityökoulussa.

 
Sinellin pahvikantinen muistikirja on päällystetty DCWV:n Tahiti Beach Stack -lehtiön paperilla, johon olen leimaillut AladinEn Clear Couture leimoilla käsityöaiheisia kuvia.  Osa leimoista on leimattu erilliselle paperin palalle ja liimattu kaksipuolisella teipillä paperin päälle tuomaan vähän kerroksellisuutta. Lisänä nauhaa, joka löytyi kesällä Keskisen kyläkaupasta, sekä Clas Ohlsonilta ostettua washiteippiä. Kierteisiin on kiinnitetty Sinellistä ostettua käsityöaiheista nauhaa, joka toimittaa kirjanmerkin virkaa. Puiset napit olen ostanut aikoinaan muistaakseni Sinellistä ja ruskeat isot napit on jostain vanhasta vaatteesta.

Leveiden nauhojen solmukohtiin on kiinnitetty Paperilohikäärmeestä ostetut metallikoristeet. Omassa kirjassani on teepussi ja ystäväni kirjassa on lankakerä. Koristeet on kiinnitetty minihakaneuloilla, jotka olen poiminut talteen jostain vaatteista.

Onnea opintielle

Kummipoika aloitti koulun nyt syksyllä, joten pitihän sitä ekaluokkalaista muistaa asiaankuuluvalla kortilla.

Kuviopaperit on löytyneet joskus muistaakseni Sinellin alekorista. Liitutaulu-paperissa oli omena ja glitterkuviot jo valmiina, joten kauheasti koristuksia tämä ei mielestäni kaivannut. Kehystin paperit valkealla kartongilla ja kiinnitin kaksipuolisella teipillä tummanruskeasta Stucco-kartongista tehdylle korttipohjalle. Kirjamet on stanssattu Timpan stanssilla oranssista kartongista.

Joulukortteilua

Äitini pyysi, että tekisin hänelle joulukortteja ja siitä sainkin hyvän syyn ostaa tämän ihanan Penny Blackin jolly friends -leimasinsetin. Itse en lähettele joulukortteja, koska kirjoitamme mieheni kanssa aina joulukirjeen, joten olin jo vähän harmitellut, kun ei ole syytä tehdä joulukortteja. Noh, äidille kortteja syntyi sitten 51, joten nyt on hetkeksi ehkä joulukortteja tehty. :) Tässä pari maistiaista.

Tämä Penny Blackin lumiukko on kutkuttanut minua jo pitkään ja oli pääsyy leimasinsetin ostamiseen. :) Kuva on väritetty ProMarkereilla ja stanssattu Sizzixin Framelits-stanssilla. Marjoihin on lisätty värityksen jälkeen vähän Glossy Accenttia tuomaan kolmiulotteisuutta ja lumiukon myssy on saanut kuorrutteen Sticklesiä. Saman Framelits setin isommalla stanssilla tein ihan tavan kopiopaperista kehykset ja liimasin Fiskarsin lävistäjillä kliksuteltuja lumihiutaleita koristeeksi. Lumihiutaleita on myös takakannessa. Sisällä on hopeisilla ääriviivatarroilla Hyvää Joulua -tervehdys.

Lintu on samasta Penny Blackin setistä kuin lumiukkokin ja väritelty ProMarkereilla. Vaaleanharmaa kuviopaperi on Papermanian Capsule liquorice sherbet -lehtiöstä ja punaisen paperin värjäsin valkeasta kirjepaperista Distress Inkin sävyllä "festive berries". Teksti on ääriviivatarra.