Huovutettu väriympyrä

Eilen oli Käsityökoulun toinen päivä ja ohjelmassa oli huovutusta. Tasohuovutimme luonnonvalkeasta (eli värjäämättömästä) villasta pohjan ja sen jälkeen neulahuovutimme siihen kiinni "väriympyrän". Värien ei tarvinnut olla ympyrän muodossa, mutta työstä piti löytyä päävärien lisäksi yhdeksän väliväriä. Välivärisekoitukset tehtiin karstaamalla.

Minä olin siinä ryhmän puoliskossa, joka aloitti karstaamalla värejä. Oli todella mielenkiintoista A) karstata ja B) nähdä miten eri tavalla eri värit sekoittuivat yhteen. Joistain sai todella tasavärisiä sekoituksia, kun taas toisissa eri väriset villakuidut erottuivat selvästi.

Karstattu oranssi villapallero

Tasohuopa tehtiin kasaamalla karstalevykerroksista huopalevy vuorotellen pitkittäin ja poikittain. Kun kerroksia oli vähintään viisi (minulla lopulta seitsemän, kun kerrokset olivat niin ohuita) oli aika mennä kastelemaan työ ennen rullausta. Litran pulloon sekoitettiin kuumaa vettä ja Marseille-saippuaan suunnilleen suhteessta n. 1 rkl saippuaa ja 0,5l vettä. Pullon korkkiin oli tehty neulalla pieniä reikkiä, joista saippuavettä oli helppo ruiskuttaa huopalevylle. Tarkoitus oli kastella huopalevy kauttaaltaan läpimäräksi, mutta kuitenkin niin ettei työ lillunut vedessä. Kun kuplamuovin päälle asetettu työ oli kauttaaltaa märkä, käännettiin osa muovista vielä työn päälle, minkä jälkeen työtä alettiin rullata pitkän, pyöreän puupalikan ympärille. Kun työ oli rullattu muovissa puupalikan ympärille, niin koko komeus käärittiin vielä pyyhkeeseen, joka imisi saippuavettä itseensä. Sen jälkeen työtä rullattiin tuossa paketissa koko vartalon painoa hyödyntäen noin sata kertaa niin, että koko työn leveys tuli käytyä läpi. Sen jälkeen paketti avattiin, huopalevy käännettiin 90-astetta, "lämmitettiin" kuumalla saippuavedellä kevyesti ja rullattiin uudelleen. Kaksi kertaa olisi periaatteessa pitänyt riittää huopumiseen, mutta minulla jäi jotain villasäikeitä "auki" työn pintaan, joten rullasin vielä kolmannenkin kerran.

Rullaamisen jälkeen työ huuhdeltiin kuumalla vedellä ja vanutettiin paiskomalla lavuaarin pohjalle. Kun työ oli sopivan vanunut ja siinä alkoi näkyä huoparypyt, niin villakuidut suljettiin huuhtelemalla työ kylmällä vedellä. Tai siis olisi pitänyt sulkea, minulta se jäi tekemättä... Kun ylimääräiset vedet oli puristeltu pois, niin työ laitettiin hetkeksi kuivumaan.

Rullattu ja vanutettu huopalevy

Lounastauon aikana tasohuopa oli sen verran kuivahtanut, että sain siirtyä neulahuovuttamaan karstaamiani värejä kiinni tasoon. Neulaus oli todella hauskaa hommaa. Huovutusneulassa on pieniä nystyröitä, jotka vievät huovutettavat kuidut alustaan ja kuidut huopuvat kiinni sen ansiosta. Työn alla käytetiin vaahtomuovipalikkaa, joten neulaa sai huoletta tökkiä työn läpi. Tärkein oppi oli, että ensin kannattaisi kuvio neulata vain hyvin kevyesti paikoilleen, jotta tarvittaessa kuviot saa vielä irti ja niiden paikkaa voi vaihtaa... Minä tietysti innokkaana aloin heti tikkaamaan villaa mahdollisimman hyvin kiinni alustaan, joten jos/kun olisin halunnut vähän jonkun palluran paikkaa vaihtaa, niin sehän ei tietenkään onnistunut. Opettajalta tuli myös hyvä vinkki kahden ensimmäisen värin neulauksen jälkeen: jos huovuttaa paksumpaa kerrosta, niin se kannattaa tehdä kerroksittain - ei niin, että länttää koko villamöykyn kerralla tason päälle ja alkaa neulata sitä kiinni.  Ja täytyy myöntää, että helpommin sai siistiä jälkeä ja kuvion muotoa oli myös helpompi hallita, kun laittoi vain ohuita kerroksia kerrallaan.

Neulahuovutus menossa

Kun värit oli neulattu kiinni, niin työ viimeisteltiin vielä märkähuovuttamalla, hieroen värialueet tasolevyn pintaan hyttysverkon läpi saippuaveden avulla. Viimeistelyn ansiosta neulan jäljet tasoittuivat pinnasta. Lopuksi työ jälleen huuhdeltiin kuumalla ja kylmällä vedellä.

Kaikki värit paikoillaan, reunat miten sattuu...

Minä en tajunnut siistiä työn reunoja ennen kuin aloin rullaamaan huopalevyä tasohuovaksi, joten lopuksi viimeistelin työn leikkaamalla pahimmat epätasaisuudet reunoilta pois. Leikkaaminen ei ole suositeltavaa, mutta mua häiritsi epämuotoinen työ niin pahasti, että otin kuitenkin sakset käteen. Leikkaamisen jälkeen opettaja neuvoi vielä hieromaan reunat samalla tavoin verkon läpi saippuavedellä kuin väritkin, jotta saksien jälki pehmeni. Ja tuon viimeistelyn ansiosta reunoista tulikin taas yllättävän "huopamaiset". Lopuksi jälleen huuhtelu ja sitten työ kuivumaan tasona.

Valmis työ kuivumassa

Mitä opin?
- no ylipäänsä kaikki perusjutut: karstaamisen, huopalevyn rakentamisen, tasohuovutuksen, neulahuovutuksen, työn viimeistelyn
- karstaamalla saa todella kätevästi sekoitettua värejä, mutta eri värit sekoittuvat eri tavoin
- työn reunat kannattaa siistiä heti, kun huopalevy on kasassa - ennen kuin alat kastelemaan ja rullaamaan työtä
- neulaaminen kannattaa aloittaa kevyesti; aluksi vain muutamalla neulanpistolla kuvio kiinni, jotta tarvittaessa voi tehdä vielä korjauksia
- neulatessa siisteimmän lopputuloksen saa, kun neulaa mahdollisimman ohuita kuitukerroksia ja jos neulattavaan värialueeseen tms. tarvitsee saada paksuutta, niin sitten kannattaa vain lisätä kerroksia pikkuhiljaa

Huovutus oli kaikenkaikkiaan älyttömän kivaa, vaikka tämmöiselle pienelle perfektionistille opetteluvaihe on aina hieman hermoja raastavaa. Kaikkein pahinta tässä oli se, että virheen korjaaminen on vaikeaa tai mahdotonta, jos menee vähän liian pitkälle työvaiheissa... Esim. neuloessa/ommellessa voi aina purkaa, mutta huovuttaessa sitä vaihtoehtoa ei ole jos kuidut on jo huopuneet yhteen. Eli maltti on valttia. Suunnittelulle ja eri työvaiheiden miettimiselle pitäisi antaa vieläkin enemmän aikaan ja kuvion sommittelussa pitäisi tosiaan neulata kuviot aluksi paikoilleen vain hyvin kevyesti ennen kuin niitä kunnolla huovuttaa kiinni. 

Siihen nähden, että tämä oli eka huovutustyö ikinä, työstä tuli ihan kohtalainen. Mutta tietysti kun rima on itsellä aika korkealla niin on vaikea hyväksyä sitä, että värit eivät ole ihan keskellä huopalevyä eikä kuviokaan ole ihan sellainen kuin pitäisi. Niin ja violetin sävyistä osa näyttää enemmän ruskealta kuin violetilta (tosin kuva vähän vääristää, luonnossa värit näyttävät aavistuksen oikeammilta).

Tulevien neljän vuoden aikana tulen varmasti oppimaan paitsi erilaisia käsityötekniikoita myös epätäydellisyyden sietämistä paremmin. Olen jo ajatellut, että olen hyvin saanut karsittua itsestäni perfektionismia ja alkanut omaksua "riittävän hyvä" -asenteen, mutta eilinen tipautti minut kyllä taas maantasalle. Pitäisi muistaa, että harva on seppä syntyessään ja sen takiahan noita asioita harjoitellaan, mutta kyllä vaan on ärsyttävää, kun ei ekalla kerralla tule täydellistä. ;)