Tunika

Edellisestä käsityökoulu-postauksesta on ikuisuus ja uusi lukukausi alkaa jo kohtapuolin. Eli nyt on korkea aika esitellä loppukevään aikaansaannos. Kuten aiemmassa postauksessa kerroin, kevään ohjelmassa oli kankaan värjäystä ja kankaanpainantaa. Tuosta itse värjätystä ja painetusta kankaasta oli sitten tarkoitus ommella jotain - esimerkiksi vaate. Itse päätin tehdä tunikan itselleni - kun sitten yläasteaikojen en ole vaatteita ommellut kuin koiralle. Koska värjäyksen lopputulos ei kuitenkaan ollut juuri sellainen vihreä, mikä minulla oli mielessä, niin päätin käyttää itse painettua kangasta vain tehosteena ja valitsin tunikan pääkankaaksi valkoisen puuvillakankaan.

Koko homma alkoi tietenkin mallin etsimisellä ja kaavoituksella. Löysin sopivan A-linjaisen mallin yhdestä japanilaisesta tunikakirjasta ja kaavat samaisesta kirjasta. Kirja oli ehkä Tsukiori Yoshikon "Ihanat mekot ja tunikat", mutta en ole aivan varma. Kaavojen kanssa tosin meinasi mennä sormi aivan täysin suuhun - sen verran kryptinen kaava-arkki oli, kun sille oli laitettu useamman vaatteen kaavat. Jopa opettaja joutui lukemaan kaava-arkkia tovin jos toisenkin ennen kuin hoksasi miten tuon minun valitsemani tunikan kaavat arkilla risteili. Tässä nyt kuitenkin on saatu jo kaava jäljennettyä kirjan kaava-arkilta, leikattua ja kiinitettyä kankaalle. Olenpa jopa merkannut kangaliidulla leikkausviivat saumavaroineen.

Valkeasta kankaasta tuli siis tunikan miehusta, itse värjätystä ja painetusta kankaasta leikkasin hihat ja helmakaistaleen. Kuvaustilanteiden valaistuksesta johtuen ylläolevat kankaanpalat näyttävät hyvin erivärisiltä, mutta ihan samaa kangasta kyllä oikeasti ovat...

Kun kaikki osat oli leikattu, alkoi tietenkin vaatteen kasaus. Ensin ompelin miehustan olkasaumat ja sivusaumat yhteen, sen jälkeen ompelin kaulusnauhan kiinni pussisaumalla. Yllä olevassa kuvassa kaulus on siis kiinnitysvaiheessa. Tuota kaistaletta olisi kyllä saanut kiristää enemmän ommellessa, niin olisi asettunut kaula-aukkoon kauniimmin, nyt lopputulos oli pienenpieni pystykaulus. Itselleni tuo kaula-aukko kelpasi kuitenkin tuollaisenaan oikein hyvin, joten pieni moka ompeluvaiheessa ei haitannut.

Helmaan ompelin suikaleen värillistä kangasta ja koska nuo täytyi ottaa kahtena erillisinä kappaleena, niin kappaleet täytyi tietty liittää toisiinsa. Ylemmässä kuvassa liitossauma aukisilitettynä, alemmassa kuvassa melkein valmis tunika - vain hihat puuttuvat. Jotenkin minulle oli kova yllätys se, miten paljon ompelun lomassa joutui silittämään. Vähän väliä piti joku sauma silittää auki, joten ompelukoneen ja silityslaudan väliä joutui ravaamaan alvariinsa. Ei sillä, kyllähän jälkikin oli sitten varmasti paljon siistimpää, mutta jotenkin peruskoulun ompelutunneilta ei kyllä tuollaista silitysrumbaa ollut mieleen jäänyt...

Hihojen kiinnitys alkoi sillä, että ensin tuonne kaarevaan osaan ommeltiin rypytyslanka harvalla pistolla kahteen eri kohtaan. Kun langat oli ommeltu, niin niistä vetämällä sai hihan olkapään kohdan rypyttymään kauniisti, jolloin sen syöttäminen paikalleen ommellessa on helpompaa.

Kuten monessa muussakin kohdassa tunikaa ommellessa, myös hihojen kiinnityksessä hyödynnettiin pussisaumaa, jolloin ei tarvinnut siksakata reunoja lainkaan - eikä myöskään ommella saumurilla. Pussisaumassa reunat jäävät sauman sisälle ja saumasta tulee todella siisti ja kestävä. Vaikka siinä joutuukin vähän enemmän ompelemaan (ja miettimään, että mitenkäs päin ne kappaleet piti ensin yhteen ommellakaan), niin tykästyin kyllä pussisaumaan kovasti.

Tässä sitten vielä valmis tunika. Tuo painettu kangas on taas hieman hassun värinen tässä kuvassa, mutta idean saa kuitenkin varmasti hyvin selville.

Vaatteen ompelu oli todella palkitsevaa ja olin kovin ilahtunut siitä, miten siistin ja istuvan vaatteen sain aikaiseksi. Työvaiheissa tarvitsin kyllä niin paljon apua opettajalta ja kanssaoppilailta, että jos itsekseni olisi alkanut tunikaa ompelemaan, niin olisi varmaan jäänyt tekemättä. Vaikka tämäkin on periaatteessa todella simppeli tehdä, kun valitsin tarkoituksella melko helpon mallin, niin kyllä huomaa, ettei minua ole vaatturiksi luotu. :) Sain kuitenkin ompelujaksosta hyvin varmuutta ompeluun ja uskon, että taas seuraavalla kerralla hommat hoituvat hieman sujuvammin. Voi olla, että innostun ja rohkaistun jopa jonain päivänä ompelemaan kotonakin vaatteita itselleni.