Nunohuovutus

Viime viikonloppuna oli Käsityökoulussa syksyn viimeinen kerta ja aiheena nunohuovutus. Nunohuovutuksessa huovutetaan yhteen kahta erilaista materiaalia, meidän tapauksessamme silkkisifonkia ja merinovillaa. Opettajan mukaan nuo materiaalit huopuvat helpoimmin ja varmimmin yhteen, joten siksi aloitimme niillä. Periaattessa voi kyllä kokeilla huovuttaa yhteen melkein mitä vain villan kanssa, esim. vanhoja pitsiliinoja, huiveja tms.

Me siis huovutimme silkkisifonkihuiveihin pitkäkuituista merinovillaa. Huivit olimme valinneet jo aiemmin ja tilanneet sen väriset merinovillat mitä kukakin halusi. Paitsi, että minä koin ensimmäisen järkytyksen villojen tultua... Olin aivan varma, että olin tilannut yhden meleeratun vihreän kerän ja violettia/sinisävyistä villaa kaksi kerää, mutta mitä tuli: vaaleanpunaista! Tai no siis vihreä oli ihan sitä mitä pitikin, mutta violetin sijaan tuli vaaleanpunaista. "Pikkuisen" oli värit näytöllä vääristyneet eikä tilatessa valitettavasti ollut mallivilloja kaikista väreistä. Onneksi koululla oli jotain ylimääräisiä villoja, joten pääsin vaihtamaan vaaleanpunaiset pois. Huivini oli limenvihreä, joten lopullisiksi villojen väreiksi valikoitui meleerattu vihreä, meleerattu sininen ja yksivärinen violetti.

Ensimmäinen ilta oli varattu suunnittelulle ja villojen asettelulle. Minulla löi pää aluksi aivan tyhjää eikä ollut mitään ideaa, että mitä teen. Istuttuani hetken värikynät kädessä muistilehtiön ääressä sain hahmoteltua muutaman vaihtoehtoisen kuvion, joista viimeinen oli sitten niin inspiroiva ja kiva, että päätin sen toteuttaa. Alkuperäinen ajatukseni oli eriväriset sulat, mutta lopputulos näyttää enemmän lehdiltä. Ei haittaa, olen kuitenkin huiviin todella tyytyväinen. :)

Merinovillasta muotoillut lehdet. Ylempi jäänsinistä ja alempi vihreää meleerattua villaa.

Villat siis aseteltiin haluttuun kuvioon huiville. Merinovillaa sai ohentaa melkoisesti, ettei tule liian paksuja köntsiä ja huopuminen tapahtuisi mahdollisimman hyvin. Huomasin, että meleerattua villaa oli paljon helpompi käsitellä kuin yksiväristä - se taipui esim. lehden muotoon paljon helpommin ja kauniimmin. Muutenkin tuo meleerattu tuntui paremmalta; niin pehmeää, niin kaunista! Tein kuitenkin lehtiä myös violetista, että saisin vähän särmää melko herkkään huiviin.

Villat aseteltu haluttuun malliin silkkisifonkihuiville. Kuvassa näkyvä tumma neliskanttinen alue on kuminen matto, jonka päällä huivia rullattiin, jottei se liukunut suojamuovin päällä vaan pyöri.

 Kun kuviot oli paikoillaan, niin huivia alettiin kastella kuumalla saippuavedellä vähän kerrallaan ja samalla huivi rullattiin kuplamuoviin puupalikan ympärille. Siitä vaiheesta ei tietenkään ole yhtään kuvaa... Helpoimmin homma sujui, kun kaveri ruiskutti sitä saippuavettä pullosta aina pienelle matkalle ja itse rullasi huivia puupalikan ympärille. Kun koko huivi oli paketissa, niin pyyhe vielä ympärille ja sitten alettiin rullata. 300 kertaa edes takaisin ensimmäisen kerran, sen jälkeen huivi auki ja uudelleen kastellen ja rullaten nippuun. Toisella kerralla huivi rullattiin eri päästä kuin ensimmäisellä kerralla eli se pääty, joka oli ollut ensimmäisellä kerralla ulommaisena meni toisella kerralla sisimmäksi. Taas 300 kertaa rullausta ja sen jälkeen paketti auki.

Huuhtelu paljasti, että jotkut villa-alueet eivät olleet huopuneet ihan täydellisesti, joten käsittelin vielä ne kohdat käsin hieroen kuuman saippuaveden avulla. Violetti villa huopui tuskastuttavan huonosti enkä ollut itse asiassa ainoa, jolla oli tuon villan kanssa haasteita. Eli ensivaikutelma villan käsiteltävyydestä piti paikkansa myös huopuvuuden osalta. Käsinhuovutuksen jälkeen villat oli toki paremmin kiinni, mutta violetti käyttäytyi silti nihkeästi ja villan kuidut nousivat siitä pystyyn, joten violetit lehdet "pörhistelevät". Noh, onpahan kolmiulotteista efektiä huivissa...

Valmis huivi. Kuvan alareunasta näkee, että kuivaustelineellä kuivumassa olleen huivin päädyt olivat kuvanottohetkellä vielä märät, vaikka muuten huivi ja villat olivat jo kuivat.

Oma huivini on melkoisen "harva", jätin tarkoituksella huivipohjan näkyviin ja sijoittelin villat väljästi. Jotkun koulukavereista teki kuitenkin hyvin toisen tyyppisiä huiveja ja täyttivät koko pohjan villalla, jolloin huivista tuli paksumpi ja siten varmasti myös lämpöisempi. Osa laittoi kuvioita menemään myös huivin reunan yli, jolloin lopputulos oli hieman pitsimäinen tai hapsumainen huivin reuna. Hauska miten erilaisia töitä eri ihmiset tekevät.

Värit eivät tuossa puupöydällä toistu ehkä ihan parhaalla mahdollisella tavalla, mutta tästä saanee kuitenkin jonkinlaisen käsityksen valmiista työstä.

Mitä opin?
- sama villa eri tavalla käsiteltynä voi käyttäytyä hyvin eri tavoin
- kun tekee suunnittelutyön huolella, niin tekeminen helpottuu ja nopeutuu
- huovuttaessa tulee aina yllätyksiä ja nunohuovutuksessa niitä tulee erityisesti, koska eri materiaalit käyttäytyvät yhdessä eri tavoin
- silkkisifonkia huovuttaessa ei voi neulata, koska neula repii kankaan rikki => jos tarvitsee paikata huovutuskohtia, niin se tehdään sormin hieromalla kuuman saippuaveden kanssa
- pitkäkuituisesta villasta, kuten merinovillasta ei synny huopahelmiä yhtä helposti kuin lyhytkuituisesta. Tai pallo kyllä syntyy, mutta siihen tulee paljon helpommin syviä juovia kuin mitä lyhytkuituiseen ja pitkäkuituista villaa on nihkeämpi neulata jos/kun haluaa niitä juovia paikata kuivalla villakuidulla. Kokeilin siis tehdä pienestä määrästä ylijäämävillaa huopahelmiä, mutta merinovilla ei tosiaan ollut siinä parhaimmillaan...

Tämä oli kivaa ja ehdottomasti kokeilen vielä tulevaisuudessa uudelleenkin. Merinovillaa jäi vielä vaikka kuinka paljon, joten ainakaan villan puutteeseen ei nunohuovutus kaadu. :) Suurin aika meni kuvion asetteluun, mutta itse huovutus oli todella nopea prosessi.