Kudontaa osa 1

Apologies to my non-Finnish-speaking readers, but this post will be in Finnish only. It's my handicraft school post about weaving.

Mikä siinä mahtaa olla, että näiden käsityökoulupostausten kirjoittaminen on aina niin työlästä ja niitä vain lykkää ja lykkää? Nytkin on ollut kuukausitolkulla aikaa kirjoittaa kevään töistä postaukset, mutta näin sitä ollaan jo uuden lukukauden kynnyksellä ja postaukset on tekemättä... Yritetäänpä nyt korjata tilannetta edes vähän. Koska kudonta oli monivaiheinen jakso loimen luonnista valmiiden töiden viimeistelyyn, niin jaan sen kahteen eri postaukseen. Tänään luvassa on enemmän tekstipainotteinen postaus kudonnan valmisteluista ja kutomisen "teoriasta". Huomenna seuraa sitten kuvien kera työt, jotka kudontajaksolla tein.

Viime kevät siis alkoi käsityökoulussa kutomalla. Kudontajakso alkoi loimen luomisella ja puille laitolla. Teimme rinnakkain kahta eri työtä kaksilla eri kangaspuilla (kaitaliina tms. pellavaloimella ja huivi villaloimella). Pellavaloimen opettaja oli laittanut puille jo valmiiksi, mutta huiviloimi luotiin yhdessä ja sen jälkeen jokainen pääsi osallistumaan myös loimen laittamiseen kangaspuille.

Kudonnassa loimen lankaluku määräytyy loimen leveyden ja tiheyden perusteella. Tiheys tarkoittaa tässä lankojen lukumäärään yhdellä senttimetrillä. Tiheys ja loimen leveys siis määrää, että kuinka monta yhtä pitkää lankaa loimeen tarvitaan. Loimen pituus puolestaan määrittyy sen mukaan, että kuinka monta senttimetriä (käytännössä metrejä) kukin kutoja suunnittelee kutovansa. Loimi siis luotiin meille kaikille oppilaille yhtenäisenä, sillä loimen luonti ja kangaspuille laitto on aikaa vievää hommaa eikä olisi ollut mitään järkeä tehdä sitä osissa. Loimi luotiin luomapuille kahdelta puolalta sisaruksina. Pituuden tasaamiseksi loimi luotiin ristiin. Kun riittävä määrä loimea oli luomapuilla, niin tiuhdat ja pohjukat sidottiin ja sen jälkeen loimi palmikoitiin käsittelyn helpottamiseksi.

Luomapuille luodun loimen palmikointi.

Loimen laittaminen kangaspuille on niin monivaiheinen ja vieraita termejä vilisevä operaatio, että en ala sitä kokonaisuudessaan tähän avaamaan. Olennaisia vaiheita on kuitenkin loimen jakaminen käärinpirtaan, loimen kiertäminen tukille, loimen kohottaminen ja tiuhtavarpojen laittaminen, pohjukoiden leikkaaminen, niisinnän esivalmistelut, niisiminen, pirtaan pistely, loimen laskeminen, pirran asettaminen luhaan, alkusolmujen teko, tasoituslangan laittaminen sekä välittäjien ja polkusten sitominen.

Huiviloimen laitto kangaspuille vaiheessa.
Loimi kierretty tukille, mutta ei esim. niisitty vielä.

Pellavaloimi toisilla kangaspuilla.
Välittäjät ja polkuset sitomatta, muuten valmiina kangaspuilla.

Itse kutomisessa on kolme vaihetta:  

• Viriön avaaminen Tapahtuu polkemalla kangaspuiden alla olevia polkusia eli puisia polkimia, jotka on sidottu kiinni välittäjiin ja määrää sitä, että mitkä loimilangat milloinkin nousevat tai laskevat. Polkusten määrä ja niiden polkemisjärjestys vaikuttavat kudottavaan kuvioon.
• Kuteen heittäminen viriöön Sukkulalle puolattu kude heitetään avattuun viriöön eli loimilangoista muodostuvaan "tunneliin" toisesta päästä ja otetaan vastaan toisesta päästä.
• Kuteen lyöminen luhalla kankaansuuhun. Eli luhaa keskikohdasta pitämällä vedetään kangas tiukasti kankaansuuhun - eli lähelle kutojaa, johon kangasta alkaa muodostua. Kuteen lyöminen luhalla on siinä mielessä harhaanjohtava nimitys omasta mielestäni, että esimerkiksi villaloimeen villalangalla kutoessa kudetta ei todellakaan lyöty tai "paukutettu" vaan kevyesti vetämällä painettiin.

Kun kangasta alkaa muodostua, niin kankaansuuhun viritetään pingotin, jotta kankaansuu pysyy yhtä leveänä kuin pirrassa. Pingotinta siirretään riittävän usein kudonnan edetessä ja se irrotetaan kankaasta aina, kun kutominen lopetetaan. Tarpeen mukaan loimea lasketaan ja kiristetään, jotta kutomisväli pysyy suunnilleen samanlaisena läpi koko työn. Loimea lasketaan tukilta kampea kääntämällä ja kiristetään puolestaan toista kampea kääntämällä.

Tässä kudonta meneillään. Kankaansuuhun viritetty pingotin, sukkula viriön sisällä.

Huomenna sitten lisää vielä itse kudontatöistä eli huivista, joka näkyy yllä olevassa kuvassa, ja kaitaliinasta.