Tuftaus

This post is in Finnish only. It's about my handicrafts school.

Näin joulun alla ja vuoden lähestyessä loppua ajattelin vähän tsempata kässäkoulupostausten kanssa, kun ovat olleet hieman rästissä... Tänään siis vuorossa käsitöitä, jatkoa seuraa vielä ennen Uutta Vuotta.

Viime keväänä käsityökoulun ohjelmassa oli kudonnan lisäksi tuftausta. Itselleni tuftaus terminä oli etukäteen täysin vieras, joten en oikein tiennyt mitä odottaa. Opin kuitenkin, että tuftaus on hieman ryijymäinen lankatekniikka, jossa harvaan pohjakankaaseen upotetaan lankaa tuftauslaitteella. Tuftaus mahdollistaa hyvin vapaan kuvion suunnitellun, sillä tuftauslaitteella voi lankaa upottaa kankaaseen ihan missä järjestyksessä tahansa. Kuvion suunnittelua ei siis tarvitse rajoittaa ruutukaavaan.

Itse tuftaus aloitetaan pingottamalla kangas kehikkoon, jonka reunoilla on pieniä piikkejä, joihin kangas pingotetaan. Kun kangas on pingotettu lankasuoraan mahdollisimman napakasti, niin se kestää tuftauslaitteen askelluksen. Tuftaus tapahtuu siis tuftauslaitteella, jossa on ontto neula, jonka läpi lanka kulkee, kun laitteen paininjalkaa vuorotellen nostetaan ja lasketaan. Tuftauslaitteesta voi säätää nukan pituutta ja nukan pituutta vaihtelemalla puolestaan saa työhön lisää mielenkiintoa värien ja kuvion lisäksi. Tuftatessa työn oikea puoli muodostuu kankaan alapinnalle, joten silloin tällöin on hyvä kääntää kehikkoa ja katsoa miltä oikea puoli näyttää.

Työ alkutekijöissään. Kuvan yläosassa näkyy piikit,
joihin kangas on pingotettu sekä vähän tuftauslaitetta.

Työ kehikon alapuolelta eli oikealta puolelta katsottuna.

Lähikuva nukasta oikealta puolelta kuvattuna.

Kun tuftaustyö on valmis, niin sen annetaan olla vielä kehikossa liimaamisen ajan. Nukka siis liimautuu kankaaseen eikä irtoa, kun siihen levitetään liima "hiertämällä" nurjalle puolelle. Liima kuivuu kumimaiseksi ja on hankala ommella, joten liima tulee levittää tarkasti vain tuftatulle alueelle. Kun liima on kuivunut, niin työn voi viimeistellä haluamallaan tavalla - eli joko jättää nukan silmukalle tai leikata silmukat auki hapsuiksi. Valmis työ huolitellaan vielä leikkaamalla ylimääräinen kangas pois ja ompelemalla saumavarat silittämisen jälkeen ompelukoneella.

Liima levitetty työn nurjalle puolelle.

Omana työnäni tein istuinalusen askarteluhuoneeni tuolille. Tein kaavan paperille tuolin mallin mukaan, jotta osasin tuftata suoraan oikean mallisen työn. Mitään erityistä kuviota en työhöni sen sijaan suunnitellut vaan tuftasin vain erivärisiä lankoja yhtenäiseksi kokonaisuudeksi niin, että värit liukuvat tummemmasta vaaleampaan. Kun työ oli muuten valmis ja liima kuivunut, niin ompelin koneella pohjakankaan reunat työn alle.

Valmis työ nurjalta puolelta, reunat ommeltu.

Lähikuva reunasta, ei ehkä kaunein kulma, mutta onneksi se ei näy. :)

Jätin nukan lenkeille, sillä käyttötekstiilinä arvelen tässä työssä käyttämieni lankojen säilyvän paremmassa kunnossa kuin mitä jos olisin ne leikannut auki. Langat on sekalaista seurakuntaa ja mm. valkea on jotain vanhaa kaappien kätköistä löytynyttä pehmeää ja pörröistä lankaa.

Valmis työ, sopii istuimelle just niin kuin pitää!

Ja vielä yksi kuva koko komeudesta. Tuolin olen aikoinaan
kunnostanut itse itselleni askarteluhuoneeseen työtuoliksi. Ei
ehkä se ergonomisin vaihtoehto, mutta hyvä istua kuitenkin.