Puupiirros

Syksyn viimeinen käsityökoulujakso piti sisällään puupiirrosta. Etukäteen en tiennyt oikein mitä odottaa, mutta mitenkään yltiöpositiivisesti en aiheeseen suhtautunut, sillä en ole mitenkään hyvä piirtäjä. Ensimmäinen ilta käytiin läpi mitä puupiirros on ja pohjustettiin puulaatat seuraavaa kertaa varten. Helpotukseni oli suuri, kun selvisi ettei tarvitse piirtää vapaalla kädellä vaan kuvan voi työstää esim. valokuvasta, siirtää sen laatalle ja sitten kaivertaa. Puupiirros on siis taidemuoto, jossa kuva kaiverretaan ohuelle puulaatalle ja sen jälkeen vedostetaan väreillä paperille. Vedostuskertoja voi olla eri määriä, riippuen millaista lopputulosta haetaan ja monellako värillä halutaan vedostaa. Meillä lähtökohtana oli kaksivärinen vedos, mutta vedostuskertoja saattoi lopullisessa työssä olla enemmänkin kuin kaksi.

Ensimmäinen ilta oli siis perehtymistä aiheeseen ja laatan pohjustusta ja sen jälkeen yhtenä viikonloppuna työskenneltiin sekä lauantai että sunnuntai. Ihan ensimmäisenä piti saada kuva laatalle ja sitähän sitten lähdin tekemään ihan perinteisellä kuvansiirtomenetelmällä - eli kuvan ääriviivojen läpikäynti lyijykynällä ja sen jälkeen kuvan painaminen laatalle ja toiselta puolelta mustaaminen lyijyllä.

Valokuvasta kuvankäsittelyohjelmalla tehty mustavalkokuva peikonlehdestä, ääriviivat käsitelty lyijykynällä.

Kuvan siirtoa paperista puulaatalle.

Kun kuva oli siirretty, niin laattaa alettiin kaivertaa pienillä U ja V taltoilla tai veitsen avulla. Talttaaminen vaatii kärsivällisyyttä, rauhallisuutta ja voimaa. Piti myös osata lukea puun syysuuntia, jotta sai taltattua parhaalla mahdollisella tavalla eikä taltta lipsunut kuvan ulkopuolelle. Veistäessä laatta tuettiin pöytään teipattuihin puukulmiin, jotta toisella kädellä ei tarvinnut painaa niin kovasti laattaa vasten pöytää vaan sai tukea noista kulmista. Itse siis kaiversin laatan niin, että kaiversin kuvan laatasta pois, jolloin vedostaessa itse lehti tuli aina taustan värisenä. Toinen vaihtoehto olisi ollut kaivertaa laatasta tavallaan leimasin, jolloin laatasta olisi kaiverrettu pois kaikki muu paitsi itse kuva. Minä päädyin kuitenkin kaivertamaan pois kuvan ihan jo senkin takia, että leimasinten kanssa teen hommia niin paljon muutenkin, että nyt halusin kokeilla vähän toisenlaista. :)

Laatan kaiverrus melkein valmiina.

Syyn suuntaisesti myötäsyyhyn kaivertaessa taltta vuoli puuta kuin veitsi voita, vastasyyhyn päin homma oli vähän tikkusempaa. Kaikkein hankalinta kaivertaminen oli poikkisyyhyn - silloin voimaa piti käyttää paljon enemmän ja lopputulos oli epäsiistimpää. Oksankohdat olivat todella tuskallisia kaiverrettavia, mutta onneksi vaneria kaivertaessa oksat olivat vain yhdessä viilukerroksessa, joten kauhean syvältä oksankohtia ei kuitenkaan tarvinnut pois kaivertaa. Kun laatta oli kaiverrettu, niin alkoi itse vedostaminen, joka tehtiin japaninpaperille.

Ensin laatan kaivertamattomalla puolella vedostettiin kuvalle tausta. Väriä telattiin lasilevyn kautta pienellä kumitelalla laatan pintaan, minkä jälkeen laatta painettiin paperille. Kun laatta oli paperilla, niin koko komeus liu'utettiin pöydän reunalle ja käännettiin varovasti ympäri niin, että paperi tuli päälle. Sen jälkeen paperin päälle laitettiin voipaperia ja sen päältä alettiin vedostaa paperia lusikalla tai vedostusluulla. Eli koko paperi käytiin läpi hieroen lusikkaa/vedostusluuta paperin pintaan voipaperin läpi. Vedostaessa pystyi vaikuttamaan todella paljon siihen, miltä lopputulos näytti ja miten voimakkaasti väri tarttui paperiin. Alla on pari erilaista taustaa vedostettuna.

Tausta vedostettu vihreällä. Vaaleammissa kohdissa vedostettu todella kevyesti,
joten väriä ei ole tarttunut niin paljon kuin tummemmissa kohdissa.

Tausta vedostettu kahteen kertaan - vihreällä ja kullalla.

Kun tausta oli valmis, niin sen jälkeen toisella värillä vedostettiin taustan päälle itse kuva. Jälleen siis väriä lasilevylle, siitä värin telaaminen tasaiseksi kumitelaan ja sen jälkeen värin telaaminen itse puulaatalle. Värin telaamisessa piti olla todella ripeä, sillä etenkin meidän käyttämät vesiliukoiset värit kuivuivat todella nopeasti.

Märkä laatta, jolle telattu oranssia väriä. Vihreä väri lehdessä johtuu aiemmista vedostuskerroista, jolloin puu on imaissut värin niin, ettei se lähde edes pesemällä kokonaan pois.

Itsehän aloitin tuon vedostamisen kuitenkin ns. peppu edellä puuhun -menetelmällä eli innokkaana asiaa sen enempää miettimättä vedostin ensin kuvan puhtaalle paperille ja taustan vasta sitten sen jälkeen. Eli tuo ylläoleva kuva laatasta on myöhemmiltä vedostuskerroilta, alla näette ihkaensimmäisen vedostuksen...

Ei mennyt ihan niin kuin piti... Vasemmalla laatta vedostuksen jälkeen puhdistettuna, oikealla vedos, joka siis vedostettu suoraan puhtaalle paperille ilman taustan vedostamista ensin.

Noh, kun tumman vihreällä vedosti tuon kuvan ensin (eli kuvan ympäristö tuli tummanvihreäksi), niin sen jälkeen vedostin "taustan" tuohon päälle, jolloin itse kuvaan tuli väriä ja samalla toki myös tuon tummanvihreän päälle tuli kerros toista väriä.

Ensimmäinen valmis työ. Vähän väärässä järjestyksessä, mutta kiva lopputulos.

Lopputuloksesta tuli siis oikein kiva, vaikka työjärjestys olikin hieman nurinkurinen. :) Tumman vihreän päälle vedostin siis keltaisella, jolloin vihreä kehys muutti vähän väriään vaaleammaksi ja lehdestä tuli keltainen. Nuo muutamat vihreät jäljet lehdessä tuovat kuvaan mielestäni kivasti eloa ja ovat puupiirroksessa ihan sallittuja - ne ovat siis vähän korkeampia veistokohtia, jolloin vedostaessa väriä on tarttunut myös niihin ja ne tuovat puupiirrosmaista jälkeä lopulliseen työhön.

Oikeassa järjestyksessä tehty työ, jossa käytetty liukuvärjäystä.

Vedostaessa väreillä pystyi myös vähän leikittelemään. Itse tein kelta-oranssin liukuväritaustan eli taustaa telatessa levitin värin niin, että toiseen reunaan tuli keltaista, toiseen oranssia ja keskellä värit liukuivat toisiinsa. Kun sitten itse kuvan vedostin keltaisella, niin lopputulos näyttää tuolta kuin ylläolevassa kuvassa. Toisessa reunassa lehden ääriviivat eivät näy niin selkeästi, mutta tykkään tosi paljon tuosta keltaisesta hehkusta, mikä työn siinä reunassa on.

Vihreä tausta, keltaisella vedostettu päälle.

Vaikka aluksi suhtauduin puupiirrokseen vähän epäilevästi, niin tämä vei minut kyllä mukanaan. Mietinkin jakson lopussa, että miksi tähän niin tykästyin ja luulen, että osasyynä olivat minulle rakkaat materiaalit: puu ja paperi. Paperiaskartelu on tällä hetkellä harrastus numero yksi ja puun työstämisestä olen pitänyt aina. Tässä yhdistyivät nuo kaksi, joten eihän tästä voinut olla pitämättä. ;)

Tärkeimmät opit:

• Laatan kaivertamisessa tarvitaan kärsivällisyyttä ja voimaa
• Lue puuta jo suunnittellessasi kuvaa laatalle, sillä syysuunta vaikuttaa todella paljon siihen, miten helppoa tai vaikeaa kaivertaminen on
• Huolehdi, että työvälineet (taltat ja veitset) ovat teräviä
• Vedostus vaikuttaa lopputulokseen todella paljon ja samalla laatalla voi saada hyvinkin erilaisia vedoksia - jopa samoilla väreillä - riippuen siitä, miten vedostaa
• Värien telaamisessa täytyy olla nopea eikä jäädä liikaa hinkkaamaan, muuten väri kuivuu ja pahimillaan vedostaessa paperi tarttuu kiinni laattaan (näin ei onneksi käynyt, mutta lähellä oli)
• Värien sekoituksessa pätee sama kuin kankaanvärjäyksessä: lopputulos voi yllättää
• Vaikka on periaatteessa tietty työjärjestys, niin vahingossa (tai tarkoituksella) työjärjestyksestä poikkeamalla voi saada hienoa jälkeä myös