tiistai 2. joulukuuta 2014

Keramiikkaa käsityökoulussa

This post is only in Finnish. These are something I made at handicraft school while we were studying pottery.

Nyt täytyy vähän kiriä näiden käsityökoulupostausten kanssa, että ennättää ennen kuin vuosi loppuu... Mosaiikkitöiden jälkeen siirryimme pariksi viikonlopuksi keramiikkapajalle. Ensimmäisellä kerralla tehtiin kaksi päivää töitä erilaisista savilaaduista ja toisena viikonloppuna sitten lasitettiin  raakapoltetut työt. Tästä tulee nyt melkoinen maratonpostaus, sillä töitä tuli tehtyä kaikenkaikkiaan viisi.

Tekniikoita tuli opittua saventyöstön suhteen useita ja muutama eri savilaatukin tuli tutuksi. Ihan ensimmäisenä tehtiin nipistelytekniikalla esim. joku eläin ja minä päädyin tekemään linnun. Tämä oli alkuvaiheessa sellainen, jonka ajattelin olevan täysi turhake ja luultavasti tulisi epäonnistumaan kuitenkin, mutta lopulta rakastuin tähän otukseen niin, että vaikka parikin ihmistä sitä on yrittänyt minulta saada, niin en raaski linnusta luopua. :)

Nipistelytekniikalla tehty lintu valkosavesta odottamassa raakapolttoa.
Nipistelin linnun siis savimöykystä (valkosavesta) muotoonsa. Sen jälkeen nokan, silmät ja siivet tein erillisistä pienistä savipaloista. "Lisäosia" kiinnittäessä oli tärkeää aina rikkoa saven pinta sekä siltä puolelta mihin kiinnitettiin että osasta, joka liitettiin. Tämä tehtiin ihan tikulla vetelemällä pieniä viiltoja saven pintaan. Saumakohdat piti aina tehdä mahdollisimman tiiviiksi ja pyrkiä sulauttamaan savet saumoista toisiinsa ettei ne polton aikana hajoa. Vaikka etukäteen jännitin saumakohtien tekoa, niin kaikissa töissä saumat kestivät eli hyvin ne sain tehtyä. Lopuksi tökin linnun pintaan erilaisia kuoppia kahdella erilaisella puutikulla, jotta sain pintaan vähän elävyyttä ja sulkamaisuutta.

Linnun jälkeen dreijasin pienen kupin punasavesta ja vaikka dreijaaminen tuntui ihan tolkuttoman vaikealta, niin sain kuitenkin lopulta kupin tehtyä. Dreijatessa oli tärkeää saada savimöykky keskitettyä ihan keskelle dreijausalustaa ja pitää kädet paikoillaan. Savimöykyn keskittäminen oli aluksi melko hankalaa ja ensimmäinen dreijausyritys päätyikin mulla kierrätykseen. Onneksi savea voi kierrättää niin, että pajalla tekevät ns. hukkaan menneestä savesta aina uutta savimassaa, joten roskiin ei epäonnistunut dreijauskaan päätynyt. Toisella yrityksellä sain sitten kuitenkin ihan kelvollisen kupin aikaan. Dreijattu työ kuivui yön yli ja seuraavana päivänä kupin pohja vielä sorvattiin dreijalla eli kuppi asetettiin dreija-alustalle ylösalaisin ja tuettiin kolmella savimöykyllä siihen kiinni. Sen jälkeen metallisella lenkillä sorvattiin pohjasta ylimääräinen savimassa pois, jotta siitä saatiin suunnilleen samanvahvuinen kuin astian seinämistä. Lopuksi pohjaan pystyi vielä sorvaamaan vähän muotoa, jotta astialle tuli ikään kuin pieni jalka. Dreijatusta työstä minulla ei valitettavasti ole kuvaa ennen lasitusta, kun unohtui työntouhussa.

Levytekniikalla tehty maljakko odottamassa raakapolttoa.
Tekniikoiden ilotulitus jatkui levytekniikalla, muottitekniikalla ja makkaratekniikalla. Levytekniikalla tehtiin suoraseinäinen astia, minä tein valkosavesta neliskanttisen maljakon. Tämä oli yksi vaikeimmista töistä, sillä tein maljakosta aavistuksen pienen, minkä seurauksena sen sisäsaumojen tekeminen oli melkoisen haastavaa. Onneksi keramiikkapajan työkaluseinältä löytyi suolipihdit, joiden avulla sain ujutettua saumamakkaran maljakon sisään ja pitkällä puutikulla sitten sain paineltua saumamakkaran tiiviiksi saumakohtaan. Tämä siis siksi, kun käsi ei enää mahtunut maljakon sisään siinä vaiheessa, kun kaikki neljä seinämää oli paikoillaan. Oli kyllä sellaista tuskaa, että ihan ensimmäisenä en toista yhtä ahdasta alkaisi tehdä...

Muottitekniikalla tehty tarjoilualusta odottamassa raakapolttoa.
Muottitekniikalla syntyi yksi parhaiten onnistuneista töistä, espanjansavesta tehty tarjoiluastia. Levyksi kaulittu savimassa siis levitettiin muottiastian sisälle ja sitten ihan sormilla painelin saven tiiviisti muottiin. Jätin pinnan tarkoituksella eläväksi ja revin muotin yli tulleen levyn reunat niin, että sain myös reunoista mukavan epätasaiset. Liian teräviksi reunoja ei kuitenkaan voinut jättää, ettei ne kuivuessaan muutu repiviksi, joten vähän pehmensin sitten repimäjälkeä veteen kastellulla sormella. Kun savimassa oli jonkin aikaa kuivahtanut kipsimuotissa, niin kipsi oli imenyt savesta kosteutta ja savimassa oli siten hieman mennyt kasaan, jolloin työ irtosi muotista helposti.

Makkaratekniikalla tehty purkki ylhäältä päin ennen polttoa.

Makkaratekniikalla tehty purkki kansineen ennen polttoa.

Viimeinen työ oli kaikkein tuskaisin, sillä jotenkin savimakkaroiden teko ei luonnistunut minulta ollenkaan. Tein makkaratekniikalla kannellisen purkin. Makkaratekniikassa siis pyöritettiin savesta makkaroita, jotka kasattiin pohjan päälle kerros kerrokselta. Kun makkaroilla oli saatu tehtyä riittävän korkeat seinämät astialle, niin pinnan pystyi siloittamaan halutessaan käsin ja/tai kumilastalla (jolla oli varmaan joku oma nimikin, mutta jota en nyt millään muista...). Tehokeinona olisi toki voinut jättää pinnan myös makkaralle, mutta itse halusin tehdä seinämistä sileähköt. Täysin sliipattuja purkin seinämiä en halunnut, joten siksi silottelin niitä pääasiassa käsin ja sitten puulastalla taputtelemalla. Kansi täytyi mitoittaa purkin suulle sopivaksi ja sen sisäpuolelle piti tehdä myös vähän makkaraa, jotta kansi pysyisi paikoillaan. Nupiksi olisi voinut tehdä varmaan jotain luovempaakin, mutta mielestäni tuollainen pallonuppi sopi purkkiin hyvin. Pallonuppiin piti tosin tehdä suht iso reikä sisälle, ettei se ota ja hajoa poltossa. Purkista tuli ihan tolkuttoman raskas, sillä siihen meni tuoretta savea joku 2,7 kg. Toki poltossa paino keveni jonkin verran, mutta kyllä sille valmiille purkillekin jäi vielä painoa ihan kivasti...

Kun työt olivat valmiit, niin keramiikan opettajamme raakapoltti esineet seuraavan viikon aikana, jotta ne olivat valmiina lasitettavaksi seuraavalla koulukerralla. Lasitus tapahtui pääsääntöisesti dippaamalla raakapoltettu esine lasitteeseen pihtien avulla. Lasituksessa piti työskennellä melkoisen määrätietoisesti ja ripeästi, mikä aloittelijalle tuntui aluksi vähän hankalalta, mutta kun oli muutaman esineen lasittanut, niin siihen hommaan alkoi saada vähän tuntumaa. Lopullisen esineen värin näki vasta lasituspolton jälkeen ja vaikka suunnilleen pystyi miettimään, että minkäväristä esinettä haluaisi, niin lopputulos oli silti jossain määrin aina yllätys. Vaikka meillä oli myös mallilaatat näytillä, joista pystyi lasitteita katsomaan, niin jotkut lasitteet käyttäytyvät eritavalla esimerkiksi esineessä, jossa on pystysuoraa pintaa, kuin esineessä, jossa lasituspinta on vaakatasossa. Näin kävi esimerkiksi purkkini kohdalla, jonka lasitustulos oli melkoinen yllätys... Lasitteiden kanssa pelaaminen on vähän samanlaista kuin kankaanvärjääminen: lopputulos on harvoin tismalleen sitä, mitä oli etukäteen ajatellut. Tässä vielä esineet sekä lasitettuina ennen polttamista että lopullisesti valmiina lasituspolton jälkeen.

Laava-nimiseen lasitteeseen dipattu lintu ennen lasituspolttoa.

Lopullinen, valmis työ lasituspolton jälkeen.

Dreijattu kuppi lasitettu sisältä ja ulkoa, mutta yläreunaan jätetty lasittamaton kaistale.
Valmis, lasitettu ja poltettu kuppi. Sisäpuoli lasitettu kirkkalla lasitteella, ulkopuoli "pullonruskea"-nimisellä lasitteella. Yläulkoreunaan jätetty myös lasittamaton kaistale, joka siis sisuksen kanssa samanvärinen, mutta ilman kiiltoa.
Valkealla lasitteella lasitettu maljakko ennen lasituspolttoa.
Lopullinen, valmis työ lasituspolton jälkeen.
Häränveri-nimisellä lasitteella lasitettu tarjoiluvati ennen lasituspolttoa.
Lopullinen, valmis tarjoiluvati lasituspolton jälkeen.

 Vadin ulkopinta jätetty lasittamatta, jolloin punakeltainen espanjansavi näkyy kauniisti.
Purkin kansin lasitettu "kide sininen" -lasitteella, odottamassa lasituspolttoa. 
Purkki lasitettu "kide sininen" -lasiteella, odottamassa lasituspolttoa.
Lopullinen, valmis purkki lasituspolton jälkeen.

Saven käsittely oli äärettömän terapeuttista ja hauskaa, vaikka joidenkin töiden kohdalla meinasikin epätoivo hetkittäin iskeä. Koukutuin tähän kyllä ihan kunnolla ja olisi mahtavaa päästä tekemään keramiikkatöitä vielä uudestaankin. Vaikka etukäteen vähän arveluttikin, että mitä syntyy, niin pääsääntöisesti olen oikein tyytyväinen tekemiini esineisiin. Tuo piparipurkki nyt ei välttämättä ole ihan mun suosikki, etenkin kun lasituksen jälkeen tuo värikään ei ollut ihan sitä, mitä olin ajatellut (kide-efekti näkyy ainoastaan kannen sisäpuolella...), mutta kyllä sitäkin tiukanpaikan tullen käyttää. :D Tarjoiluvatiin olen aivan rakastunut samaten kuin lintuun ja uskon, että maljakollekin tulee vielä käyttöä. Dreijattu kuppi löytyy tällä hetkellä askarteluhuoneen hyllyltä, missä se toimittaa säilytyskupin virkaa.

Muutamia opittuja asioita:

  • Kädet ja puupinta imevät savesta kosteutta, joten vaikka savi tykkää paijaamisesta, leipomisesta ja silittelystä, niin loputtomiin savea ei voi työstää, koska se kuivuu-
  • Savilaaduilla on erilaiset polttolämpötilat, joten punasavea ja valkosavea/sekasavea ei saa sotkea keskenään.
  • Eri polttolämpötilossa poltettaville saville on myös omat lasitteensa => myöskään niitä ei saa sotkea keskenään.
  • Lasitteet käyttäytyvät eri tavalla eri savilaatujen kanssa. Samaten lasituksen lopputulokseen voi vaikuttaa muun muassa esineen pinta (pystysuora, vaakasuora jne.).
  • Lasite täytyy sekoittaa aina huolella ennen esineen dippaamista lasitteeseen.
  • Esineiden pohjat täytyy aina puhdistaa huolellisesti lasitteesta ennen lasituspolttoa ettei ne sula uunissa kiinni polttoalustaan! Polttoalustaan (keraaminen levy) kiinnisulanutta esinettä ei saa irti muuten kuin rikkomalla sen. 

4 kommenttia:

  1. Kyllä susta keraamikkokin voisi tulla. Sulla on kivoja ideoita. Tuokin lintu on niin hieno. Ja tarjoiluvadin pinta on upea.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Eija! Savi on inspiroiva materiaali, kun siitä voi tehdä niin monenlaista. :)

      Poista
  2. Hienoja täitä Hanne! Täälläkin ollaan heti valmiina uusinta settiin jos sellainen eteen tulee.. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Noora! Mä luulen, että täytyy jossain vaiheessa järjestää joku savipäivä itse, oli niin kivaa. :)

      Poista

Ihanaa, jos jätät jäljen käynnistäsi kommentin muodossa! Muistathan kuitenkin hyvät käytöstavat kommentoinnissakin, epäasialliset viestit poistetaan.

Thank You for leaving a comment when visiting. However, please remember good manners also when commenting, inappropriate comments will be removed.